Pitkiä juoksuja ja juoksutakkikitinää

Juoksulenkit ovat pidentyneet. :) Viime viikolla sain kasaan jo 17,5 kilometriä, ja samalla juoksin pisimmän lenkkini: 7,5 kilometriä. Etukäteen sekin tuntui todella pitkältä, mutta toisaalta olin innoissani!

Raskaat työpäivät tuntuivat lenkin aluksi verottavan voimia, ja jalat tuntuivat jäykiltä ja tukkoisilta. Päätin helpottaa tehtävää kävelemällä hieman pari kertaa lenkin aikana, ensin 2,5km kohdalla ja sitten hieman 5 kilometrin jälkeen. Lyhyet, noin sadan metrin kävelyt virkistivät mukavasti, ja juoksu kulki taas. Itseasiassa taas viimeinen kilometri oli nopein, ja kun 7 kilometriä tuli täyteen, päätin vielä kirmata puoli kilometriä mukavan reipasta vauhtia. Hyvältä tuntui, ja olin tyytyväinen. Monet sanovat, että jos kesken lenkin kävelee, ei enää pysty juoksemaan, mutta minä en ole sellaista huomannut. Ehkä silloin, kun on oikein väsynyt ja tavallaan luovuttaa kävelyksi, niin paluu juoksemiseen on hankalaa. Mutta jos etukäteen jo päättää, että kävelee pari tolpanväliä tai kävelee sen aikaa kun juo/ottaa energiageeliä tms, niin ei ole mitään ongelmaa lähteä takaisin juoksemaan.

Viime viikolla juoksin myös ensimmäisen lenkin koirani kanssa. Joskus kesällä kokeilin, ja silloin se oli lähinnä koiran perässävetämistä. Ehkäpä kesäkuuma ja paksuturkkinen koira eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Edes niille sadan metrin kokeiluille. ;) Nyt kun säät ovat viilenneet, koiruus oli oikein iloinen pieni lenkkikoira. Iloisen päättäväisesti hölkkäili edelläni tai vierelläni. Ihanaa! Paljon viittä kilometriä pidemmille lenkeille en sitä kyllä taida ottaa, mutta saanpahan aina joskus yhdistettyä koiran lenkittämisen ja oman lenkkini.

Sitten se juoksutakkikitinä. Ostin viime kuussa Lidlin juoksuvaatteista itselleni juoksutakin. Ohuen, vuorettoman, veden- ja tuulenpitävän. Tänään se pääsi ensimmäiseen kokeiluun, ja aluksi olin todella tyytyväinen takin pituuteen. Helma ylsi riittävän pitkälle eikä noussut ylös juostessa, se jos mikä on plussaa! Mutta kotiin päästyäni huomasin takin suurimman vian. Se todellakin pitää vettä. Ainakaan ei päästä tippaakaan hikeä ulos. Takin selkä oli aivan läpimärkä! En tykkää, yhtään.

Askelten laskentaa

Olen usein miettinyt, että kuinka paljon päivän aikana tuleekaan käveltyä? Minulla on ollut tunne, että askeleita ja kilometrejä työpäivinä kertyy paljon, mutta toisaalta ihmisellä on usein tapana yliarvioida päivittäistä aktiivisuuttaan kuin aliarvioida. Olen pohtinut, jos joskus hankkisi askelmittarin, mutta ajatellut sen olevan turhaa muutaman kokeilun takia. Mutta niin sitten kävi, että sain ennakkojoululahjaksi askelmittarin, joten ei muuta kuin kokeilemaan.

Aamulla kello soi 5.40, ja askelmittari kiinni housujen vyöhön. Pikainen aamukahvi ja aamupala, tallin kautta (aamuheinien anto) navettaan ja "tavalliset" aamutyöt. Täytyy sanoa, että navettatöissä, varsinkin aamulla, on hyvin hankalaa sanoa, että millainen olisi "tyypillinen" aamuaskares, sillä tyypillisenä aamuna tehdään jotain ylimääräisiä juttuja, ja on oikeastaan erikoista, että tehdään VAIN pakolliset jutut. Kymmenen jälkeen aamulla on lehmät lypsetty, vasikat juotettu ja hevonen viety pihalle. 4700 askelta.

Päivän aikana tehdään kotitöitä, siivotaan talli, lenkitetään koira. Saatetaan käydä kaupassa, lenkillä hevosen kanssa. Lenkillä itsekeen. Tehdä pihatöitä, lisää navettatöitä. Mitä milloinkin. Tai jos oikein väsy iskee ja pihalla on kurja sää, eikä navetassakaan mitään extrahommia, niin olla möllötetään. Tänään ei ollut mitään ihmeellistä eikä ylimääräistä touhuilua, joten käytiin rauhallisella kävelylenkillä koiran kanssa, siivottiin talli, ja tehtiin kotitöitä. Leikittiin koiran kanssa pihalla. Ponikin vietti ansaittua vapaapäivää. Askellukema ennen navettaan lähtöä: 12 400.

Ilta-askareet ovat usein hieman simppelimmät kuin aamuaskareet, yleensä hoidettavat eläimet hoidetaan aamulla, ja aamulla tehdään myös muut ylimääräiset työt. Toki poikkeuksiakin on, poikivia lehmiä jne. Tänään rouvalauma käyttäytyi suurinpiirtein hienosti, eikä mitään kovin erikoisia kevätjuhlaliikkeitä tarvittu. Niinpä nyt, kun askareet on hoidettu, poni haettu talliin ja loppuillan suunnitelmana on pysyä vakaasti sohvalla, askelmittari näyttää lukemaa 16 600. Ihan kiva.

Oletteko te käyttäneet askelmittaria ja yllättyneet sen lukemista?

Hyp hyp hypitään

Herttinen sentään, onko viime kirjoituksesta kohta jo kuukausi?? Sen siitä saa, kun elämä vie mennessään. Ehkäpä tästä ryhdistäydyn, ja yritän kirjoittaa vähän enemmän.

Mitähän tässä välissä on tapahtunut? Ei mitään ihmeellistä, olen juossut ja lenkkeillyt, tehnyt töitä, vähän lisää töitä, ja ajatellut, että kyllä pitäisi kirjoittaa taas ja kertoa edes, että hengissä ollaan. Elämä on ollut kivaa, jalka on kestänyt hyvin, ja olen nauttinut kiireistäkin. Auttaa kovasti kaikkeen, että saa tehdä työtä, joka on kivaa.

Tänään oli viimeinen juoksukoulukerta, lasketaanko lenkiksi, että istuin puolitoista tuntia lenkkivaatteet päällä? Tänään nimittäin lähinnä puhuttiin: ravinnosta, lihaskuntoharjoittelusta, sykkeistä. Kotitreeneistä puhuttaessa esiin kaivettiin hyppynaru. Ennen kuin ehdin ajatella, että voi kun meillä ei mahdu hyppimään, niin vetäjä esitteli kuinka pienessä tilassa hyppynarun kanssa voi hyppiä. Ja kotiin pääsyäni totesin, että kyllähän meillä mahtuisi. Pienillä järjestelyillä ainakin. Toinen esillä ollut uusi juttu minulle oli hiekkasäkki. Niihin olen kyllä törmännyt aivan muissa yhteyksissä ihan riittävästi, enkä ainakaan ihan heti ole sellaista ostamassa. Hyppynarun voisin laittaa kyllä listalle.

Viikon kilometrit

Juoksin tällä viikolla 11 kilometriä. Se on 11 kilometriä enemmän kuin muutama viikko sitten. Vaikka on ty-y-y-y-lsää juosta niin hiljaa ja niin vähän, niin olen samaan aikaan aivan uskomattoman iloinen. Jalka on parantunut hyvin, eikä vähään aikaan ole tarvinnut edes ajatella, että mitä jalka sanoo tai miltä siitä tuntuu huomenna. Juoksukertojakin kertyi tälle viikolle 5. Neljä lenkkiä + juoksukoulu. Luulen, että jatkossa lasken juoksukoulun yhdeksi lenkiksi, niin lenkkipäivien määrä pysyy neljässä.

Aina välillä hissunkissun juokseminen on ollut vaikeaa, ja sykkeetkin ovat olleet korkealla. Tänään kuitenkin maltoin taas ajatella, että juoksen h i t a a s t i, ja sykkeetkin pysyivät kohtuullisen alhaisina. Kunnes lenkin lopussa innostuin tekemään erilaisia tekniikkaharjoitteita ja sain sykkeet taas nousemaan.

Innostuin myös tekemään askelkyykkyjä kotiin kävellessä, se oli hämmentävän hauskaa. Pitää varmaan jatkossakin kyykätä lenkkipoluilla eikä olohuoneessa. Suosittelen kokeilemaan.

Syksyn uudet tuulet

Minusta tuli tänään taas koululainen, juoksukoululainen! Nämä opinnot ovat todella lyhyet, ainoastaan viiden viikon mittaiset, mutta toivottavasti sitäkin antoisammat. Tämä juoksukoulu on tarkoitettu kaikille, eli tavoitteena voi olla niin ensimmäiset juoksulenkit kuin maraton. Enemmän on tarkoituksena tehdä erilaisia tekniikkatreenejä ja muita juoksuharjoituksia kuin juosta yhdessä pitkiä lenkkejä.

Tänään alkuhölkkäilyjen jälkeen ensin videoitiin jokaisen juoksua. Sitten käytiin läpi juoksuasennon perusjuttuja: kädet, keskivartalo, lantio. Loppuaika keskittyttiin sitten jalkoihin. Polvennostokävelyä ja -juoksua, pakarajuoksua, kuopaisujuoksua. Lisäksi liikkuvuus-, lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua. Parhaiten mieleen jäi liike, jossa seistään aidan vieressä. Sitten nostetaan toinen jalka etukautta aidan yli, sitten toinen, mutta toista jalkaa ei lasketa maahan, vaan heti palataankin aidan toiselle puolelle alakautta. Tätä voikin kotona harjoitella hevosen aitauksessa, lisäjännitystä aidan ylitykseen saa laittamalla aitaukseen sähkön päälle. ;)

Hassua, kuinka tähän asti olen toki tiennyt, että niitä tekniikkajuttuja pitäisi tehdä, ja olen tiennyt mite niitä tehdään, mutta arvatkaa olenko tehnyt mitään? Nyt onneksi saatiin kotiläksyksi muistaa tehdä tänään oppimiamme juttuja kotona lenkillä.  Ja nyt on into kova lähteä lenkille. :D

Kävin vielä Lidlissä, kun puljun juoksuvaatteista on nyt ollut paljon juttua. Mutta en oikein tohtinut ostaa mitään, kun olivat kaikki tiukasti muoveissa eikä yhtään nähnyt minkä kokoisia oikeasti ovat. Takin ostin, miesten kokoa. En tiedä oliko se hirveän hyvä ostos, mutta se nähdään. Hihat ovat ylipitkät, ja materiaali jotenkin jännittävää. :D Hanskat ostin myös, sellaiset sormikkaat, joissa on vedenpitävä tumppuosa, jonka voi vetää sormien päälle. Ne tuntuvat paremmalta ostokselta kuin takki.

Puolukkaa, puolukkaa!

Pari puolukkaista reseptiä, herkullisiksi havaittuja. Itselle muistiin ja muille vinkiksi. :)

Puolukkasmoothie

 

1 dl pakastepuolukoita

3 dl maustamatonta jogurttia tai piimää

1 - 2 rkl juoksevaa hunajaa

2 rkl kaura- tai ruisleseitä

ripaus kardemummaa ja kanelia

Ruis-puolukkajuoma

 

puolukoita

maitoa

maustamatonta jogurttia

ruisleseitä

fariinisokeria

vaniljasokeria

Saa vinkata lisääkin, puolukka-aika alkaa olla täällä parhaimmillaan! :)

Ihana eilinen

Olin eilen Tampereella blogimiitissä. Ensin Varalassa tsempattiin Kaneli puolimaratonin maaliin ja sitten jatkettiin päivää hyvän ruoan ja loistavan seuran parissa. Kello vain kului hurjaa vauhtia ja ihan liian pian oli aika lähteä kotia kohti. Kiitos kaikille miitissä olleille vanhoille ja uusille tuttavuuksia, ihania ihmisiä blogimaailmasta löytyykin! <3

Hieman kaihersi mieltä katsoa Varalassa juoksijoiden lähtöä ja maaliin saapumista. Viime vuonna minä jännitin lähtöviivalla ja iloitsin maalissa, tänä vuonna juoksin kilometrin lenkkejä. Ensi vuonna on sitten taas minun vuoroni. Mielen kaiherrus ei sentään tuonut tullessaan pahaa mieltä ja pettymystä, ainoastaan hillittömän tsempin ja motivaation jaksaa treenata ja treenata ja tsempata tulevaan. Ensi kevät on aina vain päivä päivältä lähempänä. Ensi keväänä tämän päivän 1 kilometri on 42 ja risat. Ja silloin minäkin pääsen maaliin.