Kesää kohti

On ihanaa lueskella muiden blogeista haaveita ja suunnitelmia ensi kesälle. Toisilla on koko kesä täynnä erilaisia tapahtumia ja kisoja, toisilla muutama tärkeä juttu ja toiset tähtäävät vain yhteen isoon unelmaan. Minun kesän kohokohtani on kuun vaihteessa. Kesän ainoa suunniteltu juttu. Tähän päädyin sekä vähän vahingossa, että ajatuksella.

Talvella ei tuntunut vastaan tulevan mitään kesän tapahtumaa, johon olisi Pakko päästä. Eikä oikein tuntunut hyvältä ajatukselta suunnitella ja ehkä jopa maksaa osallistumismaksuja, kun en ollut yhtään varma missä kunnossa kesällä olen. Nyt alkaa tuo maraton lähestyä, mutta en edelleenkään uskalla ajatella yhtään sitä pidemmälle. Ehkä sitten, kun olen päässyt maaliin (kun, ei jos) uskallan ajatella seuraavaa päivää pidemmälle.

Tiedän myös, että kesällä ei tule olemaan samalla tavalla aikaa treenata ja liikkua kuin edellisinä kesinä. Ei siis tunnu hyvältä idealta tehdä tarkkoja suunnitelmia, koska tiedän pettyväni ja harmittelevani kovasti, jos joudunkin suunnitelmani sitten perumaan. Taidan siis katsoa Tukholman jälkeen, miltä tuntuu ja mitä haluan kesällä tehdä (juosta, pyöräillä, jotain muuta?) ja menen ihan fiiliksen mukaan. Saa nähdä mitä eteen tulee. :) Jos juoksututtaa, niin ihan vähän haaveilen Tampere maratonin puolikkaasta. Kokonaisesta en uskalla ajatella yhtään mitään ennen kuin olen päässyt ensimmäisen maaliin.

You don't have to trust a man that is driving a Mercedes

Olen nyt muutaman viikon noudattanut Juoksemisen taito-kirjasta löytämääni maraton-ohjelmaa. Toki se tähtää 5 tunnin aikaan, minä en. :D Mutta lenkkien määrä ja pituus sopivat hyvin siihen, mitä pystyn juoksemaan ja vauhditkin tuntuvat sopivilta. Toivottavasti tällä päästään maaliin asti.

Tälle viikolle ohjelmassa oli sunnuntaille 1:30 pitkis. Eilen säikähdin, että kuinka lenkille käy, kun sunnuntai ja lauantai ovat molemmat aikataulutettu aivan täyteen. Eilen olisi ollut vapaata, mutta en halunnut juosta kahta lenkkiä peräkkäisinä päivinä, varsinkaan kun keskiviikon lenkki oli tavallista vauhdikkaampi (jos näin hitaista vauhdeista niin voi sanoa :D). Ainoat vaihtoehdot olivat siis joko jättää lenkki väliin tai juosta tänään töiden välissä. Ensimmäistä vaihtoehtoa en halunnut edes ajatella, sillä tässä on viime kesästä lähtien ollut ihan riittävästi ongelmia ja vaikeuksia, enkä siis halunnut enää jättää yhtäkään lenkkiä väliin.

Siispä töiden välissä lenkille. Aloitin tukevalla aamupalasmoothiella hieman ennen kuutta, ja töistä päästyäni vetäisin jugu-raejuusto-marjat-banaani-kombon ja sulattelin sitä tunnin verran. Sitten lenkille. Reittivalinnan tein niin, että jos olisin väsynyt, niin reilun tunnin ja 9 kilometrin kohdalla olisin voinut kurvata kotipihaan, mutta jos ei väsyttäisi, niin voisin tehdä vielä lisälenkin ja saada 1,5 tuntia täyteen. Ei väsyttänyt, mahtavaa! Loppukilometri vielä kuraista ja märkää peltotietä. Siellä huomasin, että juoksuasento hieman pettää. Joko väsymyksestä tai siitä, että peltotie on ihan erilainen alusta maantiehen verrattuna. Lopputulos oli kuitenkin 1:32 ja 11,15 kilometriä. Juoksin koko matkan pätkissä, 5+10+15 minuuttia ja aina välissä minuutin kävely. Yhden "kierroksen" jälkeen vielä toinen kävelyminuutti eli juomatauko ja sitten uudestaan. Kivaa oli ja hyvältä tuntui. :)

No time to hesitate

Juokse tyttö juokse. :) Juoksen. Kunnon lenkkejä, säännöllisesti. Olen iloinen. On ollut mahtavaa huomata, että jaksan ja pystyn. Vaikka vauhdit eivät ihan ole mitä viime vuonna, niin jaksan silti. Ihanaa. Toivottavasti tämä jatkuu pitkään ja hartaasti. :)

Tänään juoksin vajaan tunnin lenkin, reilu 7 kilometriä. Puoli tuntia reippaasti ja ennen ja jälkeen 10 minuuttia tosi hitaasti. Hieman aluksi pelotti miten jaksan, ja aloitinkin rauhassa, mutta hyvin jaksoin. Kotipihaan palatessa mieli oli taas taivaassa, kyllä tämä tästä. Tukholmaan ei ole enää kauaa aikaa, mutta tavoitteena on päästä maaliin ennen kuin potkivat reitiltä pois, toivottavasti onnistun siinä. Matkaseura ainakin on mahtavaa, siitä olen varma!

Painokin on hiljakseen laskusuhdanteessa. Viime kesänä paino nousi monta kiloa, kun liikkuminen oli vähäistä. Oikeastaan koko syksyn ja talven olen takunnut asian kanssa, mutta nyt tuntuu jotain tapahtuvan. En tiedä mikä on ollut se ratkaiseva tekijä, ehkä juuri juoksu. Se auttaa niin paljon, tuo elämään iloa ja energiaa. Kun aamulla muistaa edessä olevan juoksupäivän, hymyilyttää heti. :) Jotenkin se energia kanavoituu myös syömiseen, ja niissä tuntuu olevan paljon enemmän järkeä ja ajatusta mukana. Toivottavasti sama suunta jatkuu.

Yritän jatkossa olla ahkerampi kirjoittamaan, monet blogitekstit olen päässäni kirjoittanut ja sitten ihmetellyt, että enkö saanutkaan niitä blogiin asti. :D Lukenut olen ahkerasti muiden blogeja, ja yrittänyt kommentoidakin. :)

Terveisiä kipeältä

Treeni-into on nyt kovimmillaan, kun ei kannata liikkua. Pari viikkoa olen jo kärsinyt flunssasta ja kipeästä kurkusta, nyt alkaa hermo mennä. Jos kurkku ei koe ihmeparantumista huomiseen mennessä, pitää varmaan ottaa yhteys lääkäriin. Kyllä niin mieleni pahoitan, kun aurinkoisia päiviä ei voi hyötykäyttää lenkkeilemällä.

P.S. Toissapäivänä luovutin ja kannoin sukset takaisin kesäsäilöön.

Sekava viikko

Suuret olivat viime viikonloppuna suunnitelmat tämän viikon lenkeistä, mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään. :) Juoksulenkille en ehtinyt kuin kahdesti, tiistaina ja tänään. Harmitti, kun kolmas lenkki oli suunniteltuna perjantaille, mutta en silloin ehtinytkään juoksemaan. Takautuvasti on aika hankalaa lisätä lenkkien määrää, eikä toisaalta ole järkeä juosta alkuviikosta joka päivä ihan vain koska ehtii. Kroppa tarvitsee lepoakin.

Tämän hetken säätila ei lupaa hyvää hiihtolenkeille, pikemminkin tuntuu että sukset saisi taas kantaa varastoon odottamaan ensi talvea. Luisteluakin olisi ollut kiva kokeilla, kun tiedossa olisikin pari paikkaa retkiluistelukokeiluille, mutta jos/kun nämä plussakelit jatkuvat, ei taida jäälle olla paljoa asiaa.  Yritetään siis juosta senkin edestä.

Blogiteksti kuukaudessa pitää lukijat loitolla!

Ja pulla päivässä kylkiluut piilossa.

Tammikuu on vilahtanut ohi niin äkkiä, että kalenterin sivua kääntäessäni piti oikein pysähtyä ajattelemaan, että joko tammikuu muka oikeasti meni. Vastahan oli uusi vuosi. On siis vilinää ja vilskettä riittänyt, eikä aikaa blogitekstien kirjoittamiseen ole löytynyt. Inspiraatiota on ollut ja usein on päässä juttuja pyörinytkin, mutta ei sitten juuri silloin kun takapuolensa sohvalle tietokoneen viereen asettelee, eipä tietenkään.

Vähän on taas opeteltu, ja näköjään kantapään kautta on pitänyt syksyn ajan etsiä sopivaa treenitahtia. Nyt se on ehkä löytynytkin. Tammikuun alkupuolella piti taas varoa, kun kesällä hajonnut jalka kipuili taas, mutta se meni ohi, ja syyllisenkin luulen löytäneeni.

Viime viikolla sain jo kivan treeniviikon aikaiseksi. Hiihtokausi tuli vihdoin ja viimein korkattua, ja kolme juoksulenkkiäkin sain tehtyä. Suksien kanssa toki piti hieman kauemmas ajaa, kun ainoa paikka jossa latuja oli/on, on järven jää. Ja niitä järviä ei täällä kovin montaa ole. Nyt on onneksi viikonlopun aikana satanut monta senttiä lunta, joten jospa lähemmäskin saataisiin latuja auki, se helpottaisi kovasti.

Juoksulenkit ovat olleet rauhallisia ja suht lyhyitä, kilometrejä kertyi yhteensä 14, mutta hyvältä tuntuu, kunhan vauhti ei nouse liikaa. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Tammikuu, synkkä ja hipaton

Jo viime vuoden puolella piti vähän kasata yhteen viime vuotta ja suunnitella tätä uutta ja ihmeellistä vuotta, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että tämäkin vuosi on jo pitkällä ennen kuin saan aikaan yhtään mitään!

Viime vuoden alussa lupailin ja haaveilin, että vuosi 2013 olisi kaikkien aikojen paras ja mahtavin liikuntavuosi. Tavoitteena maraton, haaveena joku pieni triathlon, toinen puolikas. Tuhat juostua ja pyöräiltyä kilometriä. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Oikeastaan viime vuoden alkupuoliska aina Tukholman maratoniin asti oli ihanaa ja mahtavaa. Juoksu kulki, hiihto kulki. Vuoden kohokohdaksi muodostuikin Vuokattihiihdon 30km perinteisellä, aivan mahtava tapahtuma ja fiilis! Loppukevät meni Tukholmaan valmistautuessa, mutta lopulta ilo ja toivo onnistumisesta vaihtuikin itkuun ja kipuun. Kotiin tultiin onnettomana ja vaivaisena, ja jalkaa paranneltiin koko kesä. Kaikki liikunnan ilo oli tipotiessään, kun oikein mitään ei voinut tehdä. Loppuvuosi on mennytkin hieman vaihtelevissa tunnelmissa, välillä on oltu motivaation kanssa ongelmissa enemmän, välillä vähemmän.

Ehkäpä vuoden 2014 teema onkin uusi nousu, ja apuna nousussa on Tukholma, jossa toivottavasti tänä vuonna päästään maaliin asti?