Sekava viikko

Suuret olivat viime viikonloppuna suunnitelmat tämän viikon lenkeistä, mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään. :) Juoksulenkille en ehtinyt kuin kahdesti, tiistaina ja tänään. Harmitti, kun kolmas lenkki oli suunniteltuna perjantaille, mutta en silloin ehtinytkään juoksemaan. Takautuvasti on aika hankalaa lisätä lenkkien määrää, eikä toisaalta ole järkeä juosta alkuviikosta joka päivä ihan vain koska ehtii. Kroppa tarvitsee lepoakin.

Tämän hetken säätila ei lupaa hyvää hiihtolenkeille, pikemminkin tuntuu että sukset saisi taas kantaa varastoon odottamaan ensi talvea. Luisteluakin olisi ollut kiva kokeilla, kun tiedossa olisikin pari paikkaa retkiluistelukokeiluille, mutta jos/kun nämä plussakelit jatkuvat, ei taida jäälle olla paljoa asiaa.  Yritetään siis juosta senkin edestä.

Blogiteksti kuukaudessa pitää lukijat loitolla!

Ja pulla päivässä kylkiluut piilossa.

Tammikuu on vilahtanut ohi niin äkkiä, että kalenterin sivua kääntäessäni piti oikein pysähtyä ajattelemaan, että joko tammikuu muka oikeasti meni. Vastahan oli uusi vuosi. On siis vilinää ja vilskettä riittänyt, eikä aikaa blogitekstien kirjoittamiseen ole löytynyt. Inspiraatiota on ollut ja usein on päässä juttuja pyörinytkin, mutta ei sitten juuri silloin kun takapuolensa sohvalle tietokoneen viereen asettelee, eipä tietenkään.

Vähän on taas opeteltu, ja näköjään kantapään kautta on pitänyt syksyn ajan etsiä sopivaa treenitahtia. Nyt se on ehkä löytynytkin. Tammikuun alkupuolella piti taas varoa, kun kesällä hajonnut jalka kipuili taas, mutta se meni ohi, ja syyllisenkin luulen löytäneeni.

Viime viikolla sain jo kivan treeniviikon aikaiseksi. Hiihtokausi tuli vihdoin ja viimein korkattua, ja kolme juoksulenkkiäkin sain tehtyä. Suksien kanssa toki piti hieman kauemmas ajaa, kun ainoa paikka jossa latuja oli/on, on järven jää. Ja niitä järviä ei täällä kovin montaa ole. Nyt on onneksi viikonlopun aikana satanut monta senttiä lunta, joten jospa lähemmäskin saataisiin latuja auki, se helpottaisi kovasti.

Juoksulenkit ovat olleet rauhallisia ja suht lyhyitä, kilometrejä kertyi yhteensä 14, mutta hyvältä tuntuu, kunhan vauhti ei nouse liikaa. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Tammikuu, synkkä ja hipaton

Jo viime vuoden puolella piti vähän kasata yhteen viime vuotta ja suunnitella tätä uutta ja ihmeellistä vuotta, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että tämäkin vuosi on jo pitkällä ennen kuin saan aikaan yhtään mitään!

Viime vuoden alussa lupailin ja haaveilin, että vuosi 2013 olisi kaikkien aikojen paras ja mahtavin liikuntavuosi. Tavoitteena maraton, haaveena joku pieni triathlon, toinen puolikas. Tuhat juostua ja pyöräiltyä kilometriä. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Oikeastaan viime vuoden alkupuoliska aina Tukholman maratoniin asti oli ihanaa ja mahtavaa. Juoksu kulki, hiihto kulki. Vuoden kohokohdaksi muodostuikin Vuokattihiihdon 30km perinteisellä, aivan mahtava tapahtuma ja fiilis! Loppukevät meni Tukholmaan valmistautuessa, mutta lopulta ilo ja toivo onnistumisesta vaihtuikin itkuun ja kipuun. Kotiin tultiin onnettomana ja vaivaisena, ja jalkaa paranneltiin koko kesä. Kaikki liikunnan ilo oli tipotiessään, kun oikein mitään ei voinut tehdä. Loppuvuosi on mennytkin hieman vaihtelevissa tunnelmissa, välillä on oltu motivaation kanssa ongelmissa enemmän, välillä vähemmän.

Ehkäpä vuoden 2014 teema onkin uusi nousu, ja apuna nousussa on Tukholma, jossa toivottavasti tänä vuonna päästään maaliin asti?

VMP

Sopivasti räntäloskassa juostu lenkki meni aivan pipariksi, ja kesken lenkin teki mieli heittää juoksulenkkarit metsään ja huutaa huono fiilis menemään. Valittettavasti juuri silloin joku tuli vastaan, enkä kehdannut. Joten talteen jäivät lenkkarit, ja huono mieli toivottavasti häipyy illan aikana jonnekin. Ehkä. Toivottavasti ensi vuosi on parempi.

Tulla tonttuset voi ilomielin

Voi ei tätä bloggaamista. En vain muista tai jaksa käydä kertomassa, että kävinpä taas lenkillä. Juoksin sinne ja takaisin ja kivaa oli. Vähän tuli hiki ja aikaakin meni, mutta kilometrejä kertyi. Tälläistä täällä siis. :)

Pari päivää sitten löysin tälläisen kivan kahvakuulatreenin, tykkäsin. Ja päätin taas - sadannen kerran, että kahvakuulien pitää taas saada lisää liikuntaa.

Myrskyjuoksua

Tänä iltana tuuli melkein yhtä lujaa kuin taannoisessa Eino-myrskyssä. Lähdin lenkille pilkkopimeään, märälle ja jäiselle tielle. Otsalamppu otsalle ja nastalenkkarit jalkoihin, hyvin kulki! Oli hieman aavemainen tunnelma, kun juoksin sähkökatkon aikaan pimeän kylän läpi. Ei katuvaloja, pimeät talot, jossain loimotti kynttilä. Peltoaukealla oli hienoa juosta, kun taivas oli tähtikirkas ja tuuli ulvoi. Jostain syystä tykkään juosta myös hieman "huonommilla" keleillä, erilaisten säätilojen seuraaminen on mielenkiintoista. Toki en ukkosmyrskyllä lähde juoksemaan, mutta muuten ovat aika harvassa kelit, jolloin jätän lenkin kokonaan väliin. Saatan kyllä lyhentää tai helpottaa lenkkejä vaikean sään aikaan.

Tänään on myös kesken talven hiihtotapahtumien selaus, kun näyttää siltä, että Vuokattihiihto jää väliin.

Tavoitteita

Olen kävelylenkeilläni miettinyt, että mitkä ovat nyt minun tavoitteeni loppuvuodelle/ensi vuodelle.

Ehdoton tavoitteeni on juosta ensi keväänä Tukholmassa maraton. Hieman pelottaa, että onnistunko, kun kesä ja syksy on ollut kovin rikkonaista juoksun suhteen. Olen kuitenkin suhteellisen luottavainen, että jos nyt vain saan tästä eteenpäin suht tasapainoisesti ja terveenä treenata, niin pääsen kyllä maaliin. Aikatavoitetta en taaskaan ota, kunhan maaliin pääsen.

Loppuvuoden tavoitteena onkin päästä reippaasti treenamisen makuun taas kiinni ja löytää hyvä rytmi töiden ja juoksemisen välille. Epäilen, että olin tässä aiemmin hieman liikaakin innoissani, kun yhdistin raskaat työpäivät juoksulenkkeihin ja vapaapäivät vielä sitäkin innokkaammin juoksemiseen. Pitäisi osata pitää vapaata ihan kunnolla joskus, eikä ajatella, että vapaapäivänä juostaan, kun saa kevyin jaloin juosta. Joskus pitää antaa niiden jalkojen ihan vain olla.

Toinen tavoitteeni liittyy kehonhuoltoon - jälleen kerran. Jos jossain kehonhuoltoon liittyvässä asiassa olen hyvä, niin sen välttelyssä ja unohtamisessa. En tiedä millaista piiskauskuuria pitäisi suunnitella rangaistukseksi unohtamisesta. Tähän pitää vain keksiä ne itselle sopivat keinot, ja niitä pohtiessa yrittää muistaa venytelyllä ja vanutella, edes silloin tällöin. Onneksi sentään on kansalaisopiston venyttelyryhmä, jossa olen (paikalle ehtiessäni) viihtynyt paremmin kuin hyvin.

Millaisia tavoitteita teillä on?