torstai 24. lokakuuta 2013

Suksi ei luista eikä jalkakaan nouse

Jos kuluvan viikon aikana on joka toinen päivä tuntunut siltä, että emmääjaksajuosta ja joka toinen päivä on juossut kaksi paskaa lenkkiä, niin voisikohan uskoa, että kroppa pyytää lepoa? Varsinkin, jos juoksulenkin sijaan venyttely tuntuu Oikein Mainiolta idealta. Ja varsinkin, jos edellispäivänä on käynyt luovuttamassa verta. Ja varsinkin, kun on viime aikoina tullut tehtyä aika paljon töitä. Pitäisi ehkä muistaa, että yhtälö vapaapäivä = juoksupäivä ei pidä paikkaansa, vaan vapaapäiviä voisi käyttää siihen lepäämiseenkin, että jaksaisi sitten taas myöhemmin.

Sopivaan saumaan postilaatikosta tupsahti postikortti, joka muistutti Tukholman maratonille ilmoittautumisesta. Se olikin juuri omiaan lisäämään itsesääliä ja kurjuutta, kun paskaviikko tuntuu juuri siltä, että minähän en ikinä jaksa juosta maratonia maaliin asti. Önnönnöö.

Onneksi muistin tämän juuri, kun itsesääli alkoi nousta hieman liian korkealle:

No matter how bad your day is, at least you're not stuck in a fence and getting laughed at by a cow.


Itsesääli vaihtui suunnitteluun ja määräsinkin itselleni lepoa vähintäänkin ensi viikkoon asti. Ainoastaan kävelyä/sauvakävelyä/venyttelyä/ratsastusta tai jotain muuta mukavaa hyvän mielen juttua. Nih.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti