Piti kirjoittaa viime hetken valmistautumisesta. Jännityksestä. Valmistautumisen epäonnistumisesta, viimeistelytreenien muuttumisesta peltotöiksi. Vaatevalinnoista. Sääennustuksien kyttäämisestä. Jännityksestä. Valmistautumisesta. Pakkaamisesta. Pakkaamattomuudesta. Siitä, kannattaako pakata aurinkorasva, jos sateen todennäköisyys on 83% ja lämpötila+13? Siitä, että kannattaako silloin valita yläosaksi toppi? Tarkeneeko, jos. Ja jos. Ja jos. Uskonko pääseväni maaliin? Siitä, että jännittää aika paljon.
Vaan en ehtinyt, kun touhua oli ja on niin paljon. Nyt ovat laukut pakattuna ja lenkkarit odottavat niiden vieressä aamua, aikaista herätystä ja matkaanlähtöä. Saapa nähdä.
torstai 29. toukokuuta 2014
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Huh hellettä
En katsonut tänään lämpömittaria ennen kuin päivällä lähdin 45 minuutin lenkille. Päätin mennä suht rauhassa, mutta se ei ihan onnistunut. Alkumatka oli niin ihanaa hölkkäillä reippaasti auringon paistaessa ja tuulen puhaltaessa lempeän lämpimästi. Hieman ennen kääntöpistettä alkoi tuntua, että kylläpä on lämmin ja koko kotimatkan haaveilin vesipullosta ja odotin pääseväni kotiin. Teki mieli kävellä, mutta juoksin kuitenkin. Kun viimein tuli aika täyteen ja sai kävellä kotiin, oli olo aika tuskaisen väsynyt. Mies tiedusteli, että kävinkö lenkillä vai saunassa. Silloin älysin vilkaista lämpömittaria, +24 varjossa, ja minä juoksin koko matkan auringonpaisteessa, ei varjon varjoa.
En kyllä muutenkaan ole ystävä kovien helteiden kanssa, heti on kuuma ja väsynyt olo, kuin sulaisi. Ehkä siksi pärjäänkin paremmin kovien pakkasten kanssa. ;) Yleensä yritän hellepäivinä juosta vasta illalla, kun on hieman viileämpää, mutta tänään ei ollut siihen mahdollisuutta. Toivottavasti parin viikon päästä Tukholmassa ei ole näin kuuma. :)
En kyllä muutenkaan ole ystävä kovien helteiden kanssa, heti on kuuma ja väsynyt olo, kuin sulaisi. Ehkä siksi pärjäänkin paremmin kovien pakkasten kanssa. ;) Yleensä yritän hellepäivinä juosta vasta illalla, kun on hieman viileämpää, mutta tänään ei ollut siihen mahdollisuutta. Toivottavasti parin viikon päästä Tukholmassa ei ole näin kuuma. :)
torstai 15. toukokuuta 2014
Liian helppoa?
Eilen olisin halunnut juosta päivällä ihanassa auringonpaisteessa. Valitettavasti se oli mahdotonta, sillä uskomattoman kova tuuli teki vastatuuleen kävelemisenkin haastavaksi. Toivoin parempaa onnea illaksi, ja hieman mietin jaksaisinko juosta vielä töiden jälkeen. Ensin ajattelin tehdä yhteensä (kävelyineen) 45 minuutin lenkin, mutta päädyinkin sitten juoksemaan 45 minuuttia + kävelyt. Lisäksi ajattelin mennä hitaasti, koska töiden-jälkeen-varmaan-väsyttää-jalkoja, mutta tuota.. Ensimmäinen kilometri lähti turhankin reippaasti, enkä osannut hidastaa. Annoin mennä vaan. 6 kilometriä juoksua ja fiilis hyvä.
Aluksi ajattelin, että vauhti on mulle varsin reipas noin "pitkälle" matkalle, mutta eipäs sitten ollutkaan. Jälkeenpäin heräsikin miete, että olenkohan päästänyt itseni liiankin helpolla? Olen paljon ajatellut, että kun teen raskasta työtä, niin pitää edes sitten juosta kevyesti. Mutta ehkä voisin juosta vähän kovemminkin, kun usein jalat ovat kevyet, eivätkä treenit tunnu liian raskailta. Nyt on toki ehkä ihan liian myöhäistä maratonia ajatellen, mutta voisin muistaa tämän sitten sen jälkeenkin. :)
Aluksi ajattelin, että vauhti on mulle varsin reipas noin "pitkälle" matkalle, mutta eipäs sitten ollutkaan. Jälkeenpäin heräsikin miete, että olenkohan päästänyt itseni liiankin helpolla? Olen paljon ajatellut, että kun teen raskasta työtä, niin pitää edes sitten juosta kevyesti. Mutta ehkä voisin juosta vähän kovemminkin, kun usein jalat ovat kevyet, eivätkä treenit tunnu liian raskailta. Nyt on toki ehkä ihan liian myöhäistä maratonia ajatellen, mutta voisin muistaa tämän sitten sen jälkeenkin. :)
perjantai 9. toukokuuta 2014
You can't live without the fire
Tänään juostessani nautin joka hetkestä. Tunteesta, joka tulee kengännauhoja sitoessa. Siitä kun vaihtaa lämmittelykävelyn hitaaksi hölkäksi reippaaksi juoksuksi ja muistuttaa itseään seuraavan kilometrin ajan, että hitaasti. H I T A A S T I. Hitaammin. Hitaammin. Hidasta jo! Siitä, kun puolivälissä harmittelee lenkin olevan jo puolivälissä. Siitä kun vikoilla vauhdikkaimmillla kilometreillä saa jo hieman muistuttaa itseään oikeasta juoksuasennosta ja siitä, kun vikoilla sadoilla metreillä pinkaisee vielä loppukirin vaikka tuntuu ettei jaksaisikaan. Ja siitä, kun lenkki on tehty ja saa nostaa suupielet ylöspäin ja taputtaa itseään olalle, hyvin tehty.
Kiva lenkki. Ja hyvän mielen sain kaupan päälle. Olen aika paljon viime aikoina pätkinyt lenkkejä, eli juossut ja kävellyt vuorotellen. Yksi syy siihen on ollut se, että kun muutenkin teen suht raskasta seisomatyötä, niin olen ajatellut taukojen pitämisen olevan jaloille parempi kuin yhtäjaksoinen juoksu. Intervalleja tehdessä kävely tietystikin on hyvä palautuskeino. Kuitenkin kävely on hieman nakertanut "juoksuitsetuntoa" ja etenkin näin maratonin alla pieni ääni pään sisällä muistuttaa välillä, että no jaksatko edes juosta, kun et kotonakaan juokse kuin pätkiä. Tänään juoksin tunnin lenkin. Koko matkan. Ei ollut edes tunnetta, että pitäisi kävellä välillä. Aloitin hitaasti (tai siis yritin) ja kiristin tahtia pitkin matkaa. Vikalla viidelläsadalla metrillä alkoi jo hieman jalka painaa, mutta kun mies ajoi vastaan niin piti näyttää ja ottaa loppukiri. ;) Aivan unohdin, että jalkoja painaa.
Mulla on usein viimeisten metrien motivaatiopuute. Me asumme oman vajaan kilometrin mittaisen tien päässä. Olen aika hyvin tässä vuosien varrella oppinut, että minkä puun tai kiven kohdalle on 200, 400 tai 500 metriä. Missä kohtaa pitää vaihtaa kävelyksi, että saa 5 minuutin loppujäähdyttelyn, mistä lähteä juoksemaan, että tulee juostua tietty matka jos haluaa kääntyä takaisin paikassa x. Usein juoksen aikaa, ja jännästi kotimatka usein taittuu nopeammin kuin menomatka. Niinpä kotiinpäin pitää juosta "pidemmälle" kuin lähtiessä, ja ne vikat metrit on vaikeita. En tiedä johtuuko se siitä, että niitä on tottunut kävelemään? Tietää, että koti on lähellä ja pitäisi jo kävellä, jos haluaa kunnollisen jäähdyttelyn, niin on vaikeaa juosta. En tiedä, mutta hassua se on. Jos juoksen niin, että vaihdan kävelyksi jo aiemmin maantiellä, niin ei ole minkäänlaista ongelmaa. Hassu pää. :)
Kiva lenkki. Ja hyvän mielen sain kaupan päälle. Olen aika paljon viime aikoina pätkinyt lenkkejä, eli juossut ja kävellyt vuorotellen. Yksi syy siihen on ollut se, että kun muutenkin teen suht raskasta seisomatyötä, niin olen ajatellut taukojen pitämisen olevan jaloille parempi kuin yhtäjaksoinen juoksu. Intervalleja tehdessä kävely tietystikin on hyvä palautuskeino. Kuitenkin kävely on hieman nakertanut "juoksuitsetuntoa" ja etenkin näin maratonin alla pieni ääni pään sisällä muistuttaa välillä, että no jaksatko edes juosta, kun et kotonakaan juokse kuin pätkiä. Tänään juoksin tunnin lenkin. Koko matkan. Ei ollut edes tunnetta, että pitäisi kävellä välillä. Aloitin hitaasti (tai siis yritin) ja kiristin tahtia pitkin matkaa. Vikalla viidelläsadalla metrillä alkoi jo hieman jalka painaa, mutta kun mies ajoi vastaan niin piti näyttää ja ottaa loppukiri. ;) Aivan unohdin, että jalkoja painaa.
Mulla on usein viimeisten metrien motivaatiopuute. Me asumme oman vajaan kilometrin mittaisen tien päässä. Olen aika hyvin tässä vuosien varrella oppinut, että minkä puun tai kiven kohdalle on 200, 400 tai 500 metriä. Missä kohtaa pitää vaihtaa kävelyksi, että saa 5 minuutin loppujäähdyttelyn, mistä lähteä juoksemaan, että tulee juostua tietty matka jos haluaa kääntyä takaisin paikassa x. Usein juoksen aikaa, ja jännästi kotimatka usein taittuu nopeammin kuin menomatka. Niinpä kotiinpäin pitää juosta "pidemmälle" kuin lähtiessä, ja ne vikat metrit on vaikeita. En tiedä johtuuko se siitä, että niitä on tottunut kävelemään? Tietää, että koti on lähellä ja pitäisi jo kävellä, jos haluaa kunnollisen jäähdyttelyn, niin on vaikeaa juosta. En tiedä, mutta hassua se on. Jos juoksen niin, että vaihdan kävelyksi jo aiemmin maantiellä, niin ei ole minkäänlaista ongelmaa. Hassu pää. :)
maanantai 5. toukokuuta 2014
Kesää kohti
On ihanaa lueskella muiden blogeista haaveita ja suunnitelmia ensi kesälle. Toisilla on koko kesä täynnä erilaisia tapahtumia ja kisoja, toisilla muutama tärkeä juttu ja toiset tähtäävät vain yhteen isoon unelmaan. Minun kesän kohokohtani on kuun vaihteessa. Kesän ainoa suunniteltu juttu. Tähän päädyin sekä vähän vahingossa, että ajatuksella.
Talvella ei tuntunut vastaan tulevan mitään kesän tapahtumaa, johon olisi Pakko päästä. Eikä oikein tuntunut hyvältä ajatukselta suunnitella ja ehkä jopa maksaa osallistumismaksuja, kun en ollut yhtään varma missä kunnossa kesällä olen. Nyt alkaa tuo maraton lähestyä, mutta en edelleenkään uskalla ajatella yhtään sitä pidemmälle. Ehkä sitten, kun olen päässyt maaliin (kun, ei jos) uskallan ajatella seuraavaa päivää pidemmälle.
Tiedän myös, että kesällä ei tule olemaan samalla tavalla aikaa treenata ja liikkua kuin edellisinä kesinä. Ei siis tunnu hyvältä idealta tehdä tarkkoja suunnitelmia, koska tiedän pettyväni ja harmittelevani kovasti, jos joudunkin suunnitelmani sitten perumaan. Taidan siis katsoa Tukholman jälkeen, miltä tuntuu ja mitä haluan kesällä tehdä (juosta, pyöräillä, jotain muuta?) ja menen ihan fiiliksen mukaan. Saa nähdä mitä eteen tulee. :) Jos juoksututtaa, niin ihan vähän haaveilen Tampere maratonin puolikkaasta. Kokonaisesta en uskalla ajatella yhtään mitään ennen kuin olen päässyt ensimmäisen maaliin.
Talvella ei tuntunut vastaan tulevan mitään kesän tapahtumaa, johon olisi Pakko päästä. Eikä oikein tuntunut hyvältä ajatukselta suunnitella ja ehkä jopa maksaa osallistumismaksuja, kun en ollut yhtään varma missä kunnossa kesällä olen. Nyt alkaa tuo maraton lähestyä, mutta en edelleenkään uskalla ajatella yhtään sitä pidemmälle. Ehkä sitten, kun olen päässyt maaliin (kun, ei jos) uskallan ajatella seuraavaa päivää pidemmälle.
Tiedän myös, että kesällä ei tule olemaan samalla tavalla aikaa treenata ja liikkua kuin edellisinä kesinä. Ei siis tunnu hyvältä idealta tehdä tarkkoja suunnitelmia, koska tiedän pettyväni ja harmittelevani kovasti, jos joudunkin suunnitelmani sitten perumaan. Taidan siis katsoa Tukholman jälkeen, miltä tuntuu ja mitä haluan kesällä tehdä (juosta, pyöräillä, jotain muuta?) ja menen ihan fiiliksen mukaan. Saa nähdä mitä eteen tulee. :) Jos juoksututtaa, niin ihan vähän haaveilen Tampere maratonin puolikkaasta. Kokonaisesta en uskalla ajatella yhtään mitään ennen kuin olen päässyt ensimmäisen maaliin.
perjantai 18. huhtikuuta 2014
You don't have to trust a man that is driving a Mercedes
Olen nyt muutaman viikon noudattanut Juoksemisen taito-kirjasta löytämääni maraton-ohjelmaa. Toki se tähtää 5 tunnin aikaan, minä en. :D Mutta lenkkien määrä ja pituus sopivat hyvin siihen, mitä pystyn juoksemaan ja vauhditkin tuntuvat sopivilta. Toivottavasti tällä päästään maaliin asti.
Tälle viikolle ohjelmassa oli sunnuntaille 1:30 pitkis. Eilen säikähdin, että kuinka lenkille käy, kun sunnuntai ja lauantai ovat molemmat aikataulutettu aivan täyteen. Eilen olisi ollut vapaata, mutta en halunnut juosta kahta lenkkiä peräkkäisinä päivinä, varsinkaan kun keskiviikon lenkki oli tavallista vauhdikkaampi (jos näin hitaista vauhdeista niin voi sanoa :D). Ainoat vaihtoehdot olivat siis joko jättää lenkki väliin tai juosta tänään töiden välissä. Ensimmäistä vaihtoehtoa en halunnut edes ajatella, sillä tässä on viime kesästä lähtien ollut ihan riittävästi ongelmia ja vaikeuksia, enkä siis halunnut enää jättää yhtäkään lenkkiä väliin.
Siispä töiden välissä lenkille. Aloitin tukevalla aamupalasmoothiella hieman ennen kuutta, ja töistä päästyäni vetäisin jugu-raejuusto-marjat-banaani-kombon ja sulattelin sitä tunnin verran. Sitten lenkille. Reittivalinnan tein niin, että jos olisin väsynyt, niin reilun tunnin ja 9 kilometrin kohdalla olisin voinut kurvata kotipihaan, mutta jos ei väsyttäisi, niin voisin tehdä vielä lisälenkin ja saada 1,5 tuntia täyteen. Ei väsyttänyt, mahtavaa! Loppukilometri vielä kuraista ja märkää peltotietä. Siellä huomasin, että juoksuasento hieman pettää. Joko väsymyksestä tai siitä, että peltotie on ihan erilainen alusta maantiehen verrattuna. Lopputulos oli kuitenkin 1:32 ja 11,15 kilometriä. Juoksin koko matkan pätkissä, 5+10+15 minuuttia ja aina välissä minuutin kävely. Yhden "kierroksen" jälkeen vielä toinen kävelyminuutti eli juomatauko ja sitten uudestaan. Kivaa oli ja hyvältä tuntui. :)
Tälle viikolle ohjelmassa oli sunnuntaille 1:30 pitkis. Eilen säikähdin, että kuinka lenkille käy, kun sunnuntai ja lauantai ovat molemmat aikataulutettu aivan täyteen. Eilen olisi ollut vapaata, mutta en halunnut juosta kahta lenkkiä peräkkäisinä päivinä, varsinkaan kun keskiviikon lenkki oli tavallista vauhdikkaampi (jos näin hitaista vauhdeista niin voi sanoa :D). Ainoat vaihtoehdot olivat siis joko jättää lenkki väliin tai juosta tänään töiden välissä. Ensimmäistä vaihtoehtoa en halunnut edes ajatella, sillä tässä on viime kesästä lähtien ollut ihan riittävästi ongelmia ja vaikeuksia, enkä siis halunnut enää jättää yhtäkään lenkkiä väliin.
Siispä töiden välissä lenkille. Aloitin tukevalla aamupalasmoothiella hieman ennen kuutta, ja töistä päästyäni vetäisin jugu-raejuusto-marjat-banaani-kombon ja sulattelin sitä tunnin verran. Sitten lenkille. Reittivalinnan tein niin, että jos olisin väsynyt, niin reilun tunnin ja 9 kilometrin kohdalla olisin voinut kurvata kotipihaan, mutta jos ei väsyttäisi, niin voisin tehdä vielä lisälenkin ja saada 1,5 tuntia täyteen. Ei väsyttänyt, mahtavaa! Loppukilometri vielä kuraista ja märkää peltotietä. Siellä huomasin, että juoksuasento hieman pettää. Joko väsymyksestä tai siitä, että peltotie on ihan erilainen alusta maantiehen verrattuna. Lopputulos oli kuitenkin 1:32 ja 11,15 kilometriä. Juoksin koko matkan pätkissä, 5+10+15 minuuttia ja aina välissä minuutin kävely. Yhden "kierroksen" jälkeen vielä toinen kävelyminuutti eli juomatauko ja sitten uudestaan. Kivaa oli ja hyvältä tuntui. :)
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
No time to hesitate
Juokse tyttö juokse. :) Juoksen. Kunnon lenkkejä, säännöllisesti. Olen iloinen. On ollut mahtavaa huomata, että jaksan ja pystyn. Vaikka vauhdit eivät ihan ole mitä viime vuonna, niin jaksan silti. Ihanaa. Toivottavasti tämä jatkuu pitkään ja hartaasti. :)
Tänään juoksin vajaan tunnin lenkin, reilu 7 kilometriä. Puoli tuntia reippaasti ja ennen ja jälkeen 10 minuuttia tosi hitaasti. Hieman aluksi pelotti miten jaksan, ja aloitinkin rauhassa, mutta hyvin jaksoin. Kotipihaan palatessa mieli oli taas taivaassa, kyllä tämä tästä. Tukholmaan ei ole enää kauaa aikaa, mutta tavoitteena on päästä maaliin ennen kuin potkivat reitiltä pois, toivottavasti onnistun siinä. Matkaseura ainakin on mahtavaa, siitä olen varma!
Painokin on hiljakseen laskusuhdanteessa. Viime kesänä paino nousi monta kiloa, kun liikkuminen oli vähäistä. Oikeastaan koko syksyn ja talven olen takunnut asian kanssa, mutta nyt tuntuu jotain tapahtuvan. En tiedä mikä on ollut se ratkaiseva tekijä, ehkä juuri juoksu. Se auttaa niin paljon, tuo elämään iloa ja energiaa. Kun aamulla muistaa edessä olevan juoksupäivän, hymyilyttää heti. :) Jotenkin se energia kanavoituu myös syömiseen, ja niissä tuntuu olevan paljon enemmän järkeä ja ajatusta mukana. Toivottavasti sama suunta jatkuu.
Yritän jatkossa olla ahkerampi kirjoittamaan, monet blogitekstit olen päässäni kirjoittanut ja sitten ihmetellyt, että enkö saanutkaan niitä blogiin asti. :D Lukenut olen ahkerasti muiden blogeja, ja yrittänyt kommentoidakin. :)
Tänään juoksin vajaan tunnin lenkin, reilu 7 kilometriä. Puoli tuntia reippaasti ja ennen ja jälkeen 10 minuuttia tosi hitaasti. Hieman aluksi pelotti miten jaksan, ja aloitinkin rauhassa, mutta hyvin jaksoin. Kotipihaan palatessa mieli oli taas taivaassa, kyllä tämä tästä. Tukholmaan ei ole enää kauaa aikaa, mutta tavoitteena on päästä maaliin ennen kuin potkivat reitiltä pois, toivottavasti onnistun siinä. Matkaseura ainakin on mahtavaa, siitä olen varma!
Painokin on hiljakseen laskusuhdanteessa. Viime kesänä paino nousi monta kiloa, kun liikkuminen oli vähäistä. Oikeastaan koko syksyn ja talven olen takunnut asian kanssa, mutta nyt tuntuu jotain tapahtuvan. En tiedä mikä on ollut se ratkaiseva tekijä, ehkä juuri juoksu. Se auttaa niin paljon, tuo elämään iloa ja energiaa. Kun aamulla muistaa edessä olevan juoksupäivän, hymyilyttää heti. :) Jotenkin se energia kanavoituu myös syömiseen, ja niissä tuntuu olevan paljon enemmän järkeä ja ajatusta mukana. Toivottavasti sama suunta jatkuu.
Yritän jatkossa olla ahkerampi kirjoittamaan, monet blogitekstit olen päässäni kirjoittanut ja sitten ihmetellyt, että enkö saanutkaan niitä blogiin asti. :D Lukenut olen ahkerasti muiden blogeja, ja yrittänyt kommentoidakin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)