tiistai 14. lokakuuta 2014

Väsymyksen voittamista

Häiden suunnittelu oli hauskaa. Askarteleminen, ostoksien tekeminen, lisää askarteleminen, suunnittelu, miettiminen, uudestaan suunnittelu, toteuttamisen mahdollisuuden tai onnistumisen miettiminen, suunnittelu ja askartelu. Kaikki oli hauskaa ja antoisaa. Mutta kuin huomaamatta, kiire tuli. Viimeisiin pariin viikkoon en ehtinyt juoksemaan kertaakaan, kun töiden lisäksi 90% ajasta meni jollain lailla häiden suunnitteluun. Jos ei muuten, niin koemeikissä tai -kampauksessa istumiseen. Tai kaason kanssa miettimiseen, olisiko kahvi parempi tarjota kello 18.30 vai 19.00. Kuinka kauan x ihmistä syö. Kuinka kauan menee onnitteluihin? Onko vieraslahja parempi toteuttaa näin vai noin? Jos näin, niin mistä ihmeestä saan tarvikkeet? Onnistuin kuitenkin olemaan hyväntuulinen ja iloinen morsian, en väsyitkua tihrustava bridezilla. Kielsin itseäni stressaamasta liikaa, ja onnistuin. Häitä edeltävänä yönä meinasin (ensimmäistä kertaa) olla nukahtamatta asioita miettiessä, mutta sitten päätin, että kaikki hoituu. Kaikki on kunnossa, ja jos ei ole, niin kaaso hoitaa. Nukahdin. :D

Vielä häiden aattona minulla oli hieno visio siitä, kuinka sunnuntai-iltana, tai viimeistään maanantaina lähden lenkille. Vaan kun sunnuntaina saatiin hääpaikan ovet suljettua, autokuormat tavaraa tuotua kotiin ja purettua olkkarin lattialle, ei siinä kuulkaa mitään jaksanut. Ja maanantaina alkoi arki taas, eikä vieläkään jaksanut. Eikä tiistainakaan. Ei huvittanut, eikä jaksanut. Kaikki ajatustoimintaa vaativa oli ihan kamalaa. Seisoin kukkapenkin äärellä toisessa kädessä tulppaanin sipuleita ja toisessa puutarhalapio, ja yritin ajatella kuinka sipulit istuttaisin. Lopulta kaivoin kuopan ja asettelin sipulit miten sattui. Mikä symmetria ja nätti istutus?

Väsymys kerää väsymystä puoleensa. Kun väsyttää, ei jaksa lähteä lenkille. Lenkkeilystä ei saa energiaa, joten väsyttää lisää. Väsyneenä ei jaksa miettiä mitä söisi, vaan syö huonosti. Huonosti syöneenä väsyttää lisää. Ja niin edelleen. Tiesin kuitenkin, että tästä vielä noustaan, kunhan keho ja mieli saa levätä riittävästi. Ja kyllä vain, nyt alkaa taas kiinnostaa jääkaapin sisältö ja lenkkisää. :) Viikko siinä vierähti, ja kyllä oli raskaampaa kuin maratonin juokseminen.

Myönnän, että kiitos kesän ja syksyn kiireiden, en ollut se elämänsä timmeimmässä kunnossa oleva morsian. Vaan olin se morsian, joka stressasi, että mahtuuko vajaa vuosi sitten ostettuun morsiuspukuunsa. Mahduin. Ja nyt lähtevät ne kilot, joita matkalla keräsin. Niitä on monta, ihan liian monta.

1 kommentti:

  1. Sinä olit omana hääpäivänä juuri se kaunein morsian, olit minkä painoinen tahansa!
    Väsymyksen sijaan toivon energiaa sinulle! :)

    ps. en mäkään saanut laihdutettua häihin paljon mitään vaikka piti ;) Sen aika tuli sitten sen jälkeen :D Mutta ihanat häät oli silti ja hääkuviakin voi katsoa rakkaudella, hyväksyen täysin sen hetkisen kokonsa. Ehkä siellä häissä on tosiaan jotain tärkeämpääkin kuin vyötärönympärys? Rakkaus, ehkäpä ;)

    VastaaPoista