torstai 24. lokakuuta 2013

Suksi ei luista eikä jalkakaan nouse

Jos kuluvan viikon aikana on joka toinen päivä tuntunut siltä, että emmääjaksajuosta ja joka toinen päivä on juossut kaksi paskaa lenkkiä, niin voisikohan uskoa, että kroppa pyytää lepoa? Varsinkin, jos juoksulenkin sijaan venyttely tuntuu Oikein Mainiolta idealta. Ja varsinkin, jos edellispäivänä on käynyt luovuttamassa verta. Ja varsinkin, kun on viime aikoina tullut tehtyä aika paljon töitä. Pitäisi ehkä muistaa, että yhtälö vapaapäivä = juoksupäivä ei pidä paikkaansa, vaan vapaapäiviä voisi käyttää siihen lepäämiseenkin, että jaksaisi sitten taas myöhemmin.

Sopivaan saumaan postilaatikosta tupsahti postikortti, joka muistutti Tukholman maratonille ilmoittautumisesta. Se olikin juuri omiaan lisäämään itsesääliä ja kurjuutta, kun paskaviikko tuntuu juuri siltä, että minähän en ikinä jaksa juosta maratonia maaliin asti. Önnönnöö.

Onneksi muistin tämän juuri, kun itsesääli alkoi nousta hieman liian korkealle:

No matter how bad your day is, at least you're not stuck in a fence and getting laughed at by a cow.


Itsesääli vaihtui suunnitteluun ja määräsinkin itselleni lepoa vähintäänkin ensi viikkoon asti. Ainoastaan kävelyä/sauvakävelyä/venyttelyä/ratsastusta tai jotain muuta mukavaa hyvän mielen juttua. Nih.  

tiistai 15. lokakuuta 2013

Pitkiä juoksuja ja juoksutakkikitinää

Juoksulenkit ovat pidentyneet. :) Viime viikolla sain kasaan jo 17,5 kilometriä, ja samalla juoksin pisimmän lenkkini: 7,5 kilometriä. Etukäteen sekin tuntui todella pitkältä, mutta toisaalta olin innoissani!

Raskaat työpäivät tuntuivat lenkin aluksi verottavan voimia, ja jalat tuntuivat jäykiltä ja tukkoisilta. Päätin helpottaa tehtävää kävelemällä hieman pari kertaa lenkin aikana, ensin 2,5km kohdalla ja sitten hieman 5 kilometrin jälkeen. Lyhyet, noin sadan metrin kävelyt virkistivät mukavasti, ja juoksu kulki taas. Itseasiassa taas viimeinen kilometri oli nopein, ja kun 7 kilometriä tuli täyteen, päätin vielä kirmata puoli kilometriä mukavan reipasta vauhtia. Hyvältä tuntui, ja olin tyytyväinen. Monet sanovat, että jos kesken lenkin kävelee, ei enää pysty juoksemaan, mutta minä en ole sellaista huomannut. Ehkä silloin, kun on oikein väsynyt ja tavallaan luovuttaa kävelyksi, niin paluu juoksemiseen on hankalaa. Mutta jos etukäteen jo päättää, että kävelee pari tolpanväliä tai kävelee sen aikaa kun juo/ottaa energiageeliä tms, niin ei ole mitään ongelmaa lähteä takaisin juoksemaan.

Viime viikolla juoksin myös ensimmäisen lenkin koirani kanssa. Joskus kesällä kokeilin, ja silloin se oli lähinnä koiran perässävetämistä. Ehkäpä kesäkuuma ja paksuturkkinen koira eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Edes niille sadan metrin kokeiluille. ;) Nyt kun säät ovat viilenneet, koiruus oli oikein iloinen pieni lenkkikoira. Iloisen päättäväisesti hölkkäili edelläni tai vierelläni. Ihanaa! Paljon viittä kilometriä pidemmille lenkeille en sitä kyllä taida ottaa, mutta saanpahan aina joskus yhdistettyä koiran lenkittämisen ja oman lenkkini.

Sitten se juoksutakkikitinä. Ostin viime kuussa Lidlin juoksuvaatteista itselleni juoksutakin. Ohuen, vuorettoman, veden- ja tuulenpitävän. Tänään se pääsi ensimmäiseen kokeiluun, ja aluksi olin todella tyytyväinen takin pituuteen. Helma ylsi riittävän pitkälle eikä noussut ylös juostessa, se jos mikä on plussaa! Mutta kotiin päästyäni huomasin takin suurimman vian. Se todellakin pitää vettä. Ainakaan ei päästä tippaakaan hikeä ulos. Takin selkä oli aivan läpimärkä! En tykkää, yhtään.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Askelten laskentaa

Olen usein miettinyt, että kuinka paljon päivän aikana tuleekaan käveltyä? Minulla on ollut tunne, että askeleita ja kilometrejä työpäivinä kertyy paljon, mutta toisaalta ihmisellä on usein tapana yliarvioida päivittäistä aktiivisuuttaan kuin aliarvioida. Olen pohtinut, jos joskus hankkisi askelmittarin, mutta ajatellut sen olevan turhaa muutaman kokeilun takia. Mutta niin sitten kävi, että sain ennakkojoululahjaksi askelmittarin, joten ei muuta kuin kokeilemaan.

Aamulla kello soi 5.40, ja askelmittari kiinni housujen vyöhön. Pikainen aamukahvi ja aamupala, tallin kautta (aamuheinien anto) navettaan ja "tavalliset" aamutyöt. Täytyy sanoa, että navettatöissä, varsinkin aamulla, on hyvin hankalaa sanoa, että millainen olisi "tyypillinen" aamuaskares, sillä tyypillisenä aamuna tehdään jotain ylimääräisiä juttuja, ja on oikeastaan erikoista, että tehdään VAIN pakolliset jutut. Kymmenen jälkeen aamulla on lehmät lypsetty, vasikat juotettu ja hevonen viety pihalle. 4700 askelta.

Päivän aikana tehdään kotitöitä, siivotaan talli, lenkitetään koira. Saatetaan käydä kaupassa, lenkillä hevosen kanssa. Lenkillä itsekeen. Tehdä pihatöitä, lisää navettatöitä. Mitä milloinkin. Tai jos oikein väsy iskee ja pihalla on kurja sää, eikä navetassakaan mitään extrahommia, niin olla möllötetään. Tänään ei ollut mitään ihmeellistä eikä ylimääräistä touhuilua, joten käytiin rauhallisella kävelylenkillä koiran kanssa, siivottiin talli, ja tehtiin kotitöitä. Leikittiin koiran kanssa pihalla. Ponikin vietti ansaittua vapaapäivää. Askellukema ennen navettaan lähtöä: 12 400.

Ilta-askareet ovat usein hieman simppelimmät kuin aamuaskareet, yleensä hoidettavat eläimet hoidetaan aamulla, ja aamulla tehdään myös muut ylimääräiset työt. Toki poikkeuksiakin on, poikivia lehmiä jne. Tänään rouvalauma käyttäytyi suurinpiirtein hienosti, eikä mitään kovin erikoisia kevätjuhlaliikkeitä tarvittu. Niinpä nyt, kun askareet on hoidettu, poni haettu talliin ja loppuillan suunnitelmana on pysyä vakaasti sohvalla, askelmittari näyttää lukemaa 16 600. Ihan kiva.

Oletteko te käyttäneet askelmittaria ja yllättyneet sen lukemista?

torstai 10. lokakuuta 2013

Hyp hyp hypitään

Herttinen sentään, onko viime kirjoituksesta kohta jo kuukausi?? Sen siitä saa, kun elämä vie mennessään. Ehkäpä tästä ryhdistäydyn, ja yritän kirjoittaa vähän enemmän.

Mitähän tässä välissä on tapahtunut? Ei mitään ihmeellistä, olen juossut ja lenkkeillyt, tehnyt töitä, vähän lisää töitä, ja ajatellut, että kyllä pitäisi kirjoittaa taas ja kertoa edes, että hengissä ollaan. Elämä on ollut kivaa, jalka on kestänyt hyvin, ja olen nauttinut kiireistäkin. Auttaa kovasti kaikkeen, että saa tehdä työtä, joka on kivaa.

Tänään oli viimeinen juoksukoulukerta, lasketaanko lenkiksi, että istuin puolitoista tuntia lenkkivaatteet päällä? Tänään nimittäin lähinnä puhuttiin: ravinnosta, lihaskuntoharjoittelusta, sykkeistä. Kotitreeneistä puhuttaessa esiin kaivettiin hyppynaru. Ennen kuin ehdin ajatella, että voi kun meillä ei mahdu hyppimään, niin vetäjä esitteli kuinka pienessä tilassa hyppynarun kanssa voi hyppiä. Ja kotiin pääsyäni totesin, että kyllähän meillä mahtuisi. Pienillä järjestelyillä ainakin. Toinen esillä ollut uusi juttu minulle oli hiekkasäkki. Niihin olen kyllä törmännyt aivan muissa yhteyksissä ihan riittävästi, enkä ainakaan ihan heti ole sellaista ostamassa. Hyppynarun voisin laittaa kyllä listalle.