maanantai 22. heinäkuuta 2013

Suu käy

Voin kertoa viime päivinä napostelleeni oikeastaan enemmän kuin koko aikana jalan särkymisen jälkeen. Mutta nyt en ole yhtään pahoillani. Käsi on nimittäin vienyt suuhun vuorotellen mustikkaa, vadelmaa, mustikkaa, vadelmaa ja taas vadelmaa. Liikunnastakin tämä käy. Kun ei puutarhavadelmista olla vielä kuultukaan, olen harrastanut extremeurheilua kiipeilemällä mitä kummallisemmissa asennoissa erilaisten kivenlohkareiden päällä saadakseni vielä nuo kaksi isoa vattua. Myös käveleminen on mielenkiintoista, kun edessä on pelkkiä vattupuskia, eikä mitään käsitystä siitä, mitä alla on. Tai jos tiedän, että siellä on kivi, en todellakaan tiedä pysyykö se paikallaan, kun siirrän painoni sen päälle. Helpommallakin voisi päästä, mutta onpahan päivän liikuntasuoritus tehty!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Läskin bloggaajan paluu

Hiljaista on ollut. Mutta into bloggaamisen palaa samalla tahdilla kuin liikunnan paluu elämääni. Vielä nopeammin ovat kertyneet kilotkin. Ne ovat ottaneet ilon irti jokaisesta parantumiseen käytetystä päivästä ja tulleet takaisin, ottaen ystävänsäkin mukaan.

Tänä aamuna painoin 94,8kg. Teki mieli itkeä. Mutta itkemisen sijaan purin huulta, ostin käyttöaikaa kalorilaskuriin ja mietin, että miten tähän on jouduttu.

Yksi syy on tietysti se, että aluksi söin edelleen niin kuin liikkuisin, mutta en liikkunut. Sitten kuvioihin tuli napostelu. Osaksi varmasti napostelin tylsyyteen, sen tavan tunnistan itsestäni muutenkin. Mutta kun liikun, napostelu pysyy kurissa, enkä napostele muuta kuin esim. pitkillä ajomatkoilla. Mutta kun en liiku, niin aika on käynyt pitkäksi ja on tullut syötyä mitä sattuu.

Sitten on käynyt niin, että kun ei liiku, ei ole ollut enää nälkä. Kun liikuin, ruokailut olivat tankkaushetkiä. Virtaa koneeseen, ja taas mentiin. Mutta kun tarvetta ei ole ollut, ei ole oikea ruoka oikein maistunut, ja olen korvannut sen napostelemalla. Minkähän takia hälytyskellot eivät soi, jos tunnin päästä ruokailusta löytää itsensä miettimästä, että söisikö voileivän tai jotain muuta? Tai jos kaupasta alkaa tarttua mukaan suklaapatukoita, joita syödessä miettii, että miksi edes syön tätä, kun en edes pidä mausta.

Hieno on ihmismieli.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Elossa ollaan

Hei vaan,  ajattelin ihan lyhyesti kertoa, että olen elossa! Hiljaista on ollut liikuntarintamalla tähän asti. Edellisessä postauksessa mainittu kesäflunssa jatkui juhannukseen asti ja vasta viime viikolla olin siinä kunnossa, että saatoin alkaa kaivaa pyörää ulos varastosta. Juoksemaan ei ole vielä(kään) asiaa.

Pyöräilyäkin olen aloittanut varovaisesti. Lyhyitä lenkkejä pk-vauhdilla ja sykkeillä. Nauttinut kesämaisemista ja vastatuulesta. ;)