maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mennyttä ja tulevaa viikkoa

Viime viikon ajatuksena oli kevennellä vähän, mutta näköjään keventelin juoksun suhteen vähän enemmän. Juoksukilometrejä kertyi nimittäin komeat 11! Hetkeen en muista näin huikeaa lukemaa saaneenikaan aikaiseksi. ;) Lukeman oli tarkoitus olla ainakin tuplat tuosta, mutta sunnuntaina ei jotenkin huvittanut yhtään lähteä lenkille jalan, vaan pää kaipasi pyöräilyä. Teinkin vajaan puolentoista tunnin rennon lenkin, ja sitä myötä pyöräilykilometrejä kertyikin ensimmäisellä pyöräilyviikolla vajaat 70.

Nyt edessä onkin vähän jännempi viikko, jota olen jo hetken aikaa odottanut! Lauantaina koittaa kevään ensimmäinen tavoitteeni, HCR! En malttaisi odottaa, että pääsen taas lähtöviivalle, ja maaliin! Toisaalta en tiedä yhtään mitään odottaa. Jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, niin pääsen kyllä maaliin. Mutta en y h t ä ä n osaa ajatella mihin loppuaika sijoittuu. Sen verran olen ajatellut, että kun haaveilen maratonin loppuaikaa viiden tunnin kieppeille, se vaatisi 7:06min/km-vauhtia, niin jos lähtisin puolikkaalle sillä tahdilla, ja sitten puolen välin jälkeen katsoisin miltä tuntuu, ja tarvittaessa hölläisin tai kiristäisin tahtia. Mutta ennen kaikkea lähden nauttimaan juoksemisesta ja hyvästä fiiliksestä, toivottavasti myös hyvästä säästä! Onko lukijoiden joukossa HCR-juoksijoita? Otan tapahtuman myös harjoituksen kannalla, noin isossa juoksutapahtumassa en ole koskaan ollut, joten se on ehkä hyvää harjoitusta Tukholmaa ajatellen. :)

Viikkoon mahtuu vappukin, vaikka itselläni ei ainakaan mitään erityisiä vappusuunnitelmia ole. Keskiviikkona täytyy varmaan käydä polkaisemassa ekat kilometrit kilometrikisaan. :)


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Meinaaksä osallistua triahtlonille?

Jaanaba kirjoitti tässä taannoin tekemästään duathlontreenistä ja tekstiä lukiessani heräsi omakin hinku tuollaiseen treenailuun. Monesti aiemminkin olen suunnitellut jotain duathlontreeniä, ja ajatellut tekeväni sellaisen "sitten joskus kesällä". Nytkin ajattelin, että jos nyt joskus myöhemmin. Mutta koska tänään oli taas kylmä, tuulinen ja sateinen päivä, ei mikään perus pk-treeni huvittanut, vaan päätin kokeilla duathlontreeniä.

Pyöräily- ja juoksukengät valmiina lenkille!


Ei muuten yhtään harmittanut lähteä vesisateeseen, kun edessä oli jotain uutta ja jännittävää. Päätin ottaa matkoiksi Jaanaban vinkkaamat 3km juoksut ja 15 kilometrin pyöräilyn. Ensimmäinen hölkkäpätkä mentiin ihan rennosti ja rauhassa, noin 7:30min/km. Vähän oli hassua juosta pyöräilyhousut jalassa, mutta en halunnut käyttää vaihdossa kamalasti aikaa housujen vaihtoon. Ennemmin näin kuin pyöräilemään pelkillä juoksupöksyillä.

Kotipihassa kengät vaihtoon ja sateessa kastunut pyörän penkki kuivaksi ja ei muuta kuin lenkille. Fiksusti valitsin menomatkalle vastatuulen ja poljin rennosti menemään. Kovempaakin olisi ehkä voinut mennä, mutta ei ollut mitään käryä siitä, miltä juokseminen pyöräilyn jälkeen tuntuu, niin otin ihan rauhassa. Kotimatkalla ihmettelin itsekseni, että voisihan sitä läpimärkänä ja kylmissään mennä sohvan nurkkaan teekupin kanssa lämmittelemään, mutta ei ei, edessä oli vielä viimeinen juoksupätkä.

Kuten vähän ennakkoon arvelinkin, oli pyöräilyn jälkeen juoksemaan lähtö hieman hassua. Tuntui kuin jalat eivät olisi omani ollenkaan, ja juokseminen oli vähän pökkelöä. Muutaman sadan metrin päästä kuitenkin jalat muistivat taas hommansa, ja meno maistui. Kuvittelin juoksevani ihan rauhassa ja hissukseen, mutta ensimmäinen kilometri meni ajassa 6:49, eli minulle reippaasti. Ja seuraavat kaksi kilometriä vielä vähän lujempaa, eikä tuntunut oikein missään. Hassua, kuvittelin etukäteen, että olisi ollut raskaampaa. Ehkä pyöräilyn rauhallisuus ja matkojen lyhyys vaikutti paljon?

Kenties minä jonain päivänä vielä pääsen triathlonin lähtöviivalle!

Siitä puhe mistä puute

Oletteko huomanneet, että jos havaitsette jonkun puutteen elämässä (tai treenissä), niin se puskee esiin Ihan Joka Paikassa? Ihan sama mihin päin katsoo, niin sieltä puuttuva juttu pilkistää tai muistuttaa olemassaolostaan?

Kevään mittaan olen hyvin tehokkaasti alkanut tiedostaa puutteita treenissäni. 99% liikkumiseni on aerobista - juoksua, pyöräilyä ja hiihtoa. Lihashuollon ja liikkuvuuden tärkeyden olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, ja venyttelyt alkavat pikkuhiljaa mahtua mukaan. Välillä paremmin, välillä huomenna. Mutta missä ovat lihaskuntotreenit, ne loistavat poissaolollaan.

Pari päivää sitten Steffit bloggasi otsikolla Puuttuvan palan etsiminen, ja se herätti ajatuksia. Jälleen. Juoksemista auttaisi todella paljon, jos saisin aikaiseksi lihaskuntotreeniä keskivartalon lihaksille. Nyt ainoa ongelma onkin saada ne säännölliseksi osaksi liikkumista. En tiedä missä kiikastaa, ehkä laiskuudessa? Täytyy varmaan ottaa kehonhuoltokevään jatko-osaksi lihaskuntoloppuvuosi.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Melkein kesäinen pitkis

Ei saanut kauaa viime viikon lenkki olla elämäni pisin juoksulenkki. Tämänpäiväiselle lenkille tuli mittaa yhteensä 24 kilometriä, ja liikkeellä olin kolme tuntia. Kevään ensimmäinen lenkki ilman takkia, ja ensimmäiset leskenlehdetkin tuli bongattua! :) Osan matkaa haaveilin t-paidasta ja lyhyistä lahkeista, mutta ihan vielä ei taida olla niiden vuoro.

Mutta ihan vähän olisin kyllä voinut ajatella ennen lenkkiä. Tein vähän erilaisen reittivalinnan, ja suurin osa reitistä oli asfalttia, vaikka yleensä juoksen hiekkateillä. Lisäksi päätin lähteä uusilla kengilläni, koska ne ovat tuntuneet niin hyviltä. En tiedä johtuiko jommasta kummasta, tai molempien uusien asioiden yhdistelmästä, mutta 20 kilometrin jälkeen alkoi toinen pakara ilmoitella olemassaolostaan siihen sävyyn, että katsoin parhaaksi kävellä välillä. Viimeiset 4 kilometriä olikin sitten kävelyn ja juoksun yhdistelmää.

Viikon juoksukilometreiksi tuli yhteensä 41 kilometriä, eli saman verran kuin viime viikolla. Ensi viikolla aion pitää hieman kevyemmän juoksuviikon, ja seuraavalla viikolla onkin jo Helsinki city run! Jos ensi viikolla saisin tehtyä pyörälle keväthuollon, ja avattua pyöräilykauden. :)

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kenkien sisäänajoa

Pari ensimmäistä lenkkiä on uusilla kengillä tehty!

Aivan ensimmäisenä tein huomion, että ne istuvat kuin sukka. Eli todella hyvin. Eivät hierrä mistään, vaan tuntuvat jalkaan tosi hyviltä. Nuo vanhat Asicsit hiersivät alkuaikoina joka lenkillä haavan kantapään yläosaan, ja taisinpa sitten hetken aikaa teippailla laastareita jalkoihin valmiiksi jo ennen lenkkiä. Ei mitään sellaista ongelmaa näillä.

Ensimmäisellä lenkillä (lyhyt 4 kilometrin pk) tuli vähän tuntemuksia vasemman jalan ulkosyrjään. En tiedä moittiko se mahdollisesti erilaista kenkää, erilaista jalan asentoa (kai asento kengässä on erilainen, kun ei ole pronaatiotukea?) vai mitä. Tuntemuksia, sanon siksi, että ei jalka varsinaisesti ollut kipeä, eikä siihen sattunut. Jalan ulkosyrjä vain ikäänkuin ilmoitti olemassaolostaan. Eikä jalka ole oirellut lenkin jälkeenkään.

Tänään juoksin vk-lenkin. Mietin pitkään juoksisinko tunnin pk:n, vai vähän vauhdikkaammin. Lopulta sää teki ratkaisun puolestani. Kaamea tuuli ja vesisade eivät houkutelleet höntsäilemään ja katselemaan maisemia. Niinpä päätin alku- ja loppuhölkkien välissä pinkaista 5 kilometriä reippaasti. The faster you run, the sooner you finish. Ensimmäinen kilometri olikin pelkkää tuskaa, kun juoksin vastatuuleen. Hitain kilometri olikin. Loput ekasta puolikkaasta olivat hieman helpompia, mutta vastatuulta riitti. Toisen puolikkaan juoksinkin sitten kotiinpäin, välillä olikin myötätuulta yli sallitun rajojen. ;) Loppuajaksi tuli 31.02, eli taisi olla reippain vitoseni ikinä! Toisille varmaan tuo on ihan peruspk-vauhtia, mutta minä tulen vielä hiljaa perässä. Tosin edistystä tapahtuu, pikkuhiljaa. Taisi ensimmäinen vitoseni koskaan mennä lähelle 40 minuuttia, vaikka juoksinkin minkä jaksoin. Nyt jäi vielä varaakin.

Tuon vitosen jälkeen muistin, että ai juu, jalassahan on uudet kengät! Ei mitään tuntemuksia, sopivat vallan mainiosti reippaaseen menoon nuo. Olen tainnut löytää oikein hyvän parin. :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Viiden kysymyksen haaste

Lyijypallo haastoi minut vastaamaan viiteen kysymykseen, ja haastamaan sitten 5 ihmistä vastaamaan viiteen keksimääni kysymykseen. Ja sen toki teen. :)

1. Mistä haaveilit lapsena ja onko se toteutunut? Minusta piti tulla ensimmäinen suomalainen nainen, joka voittaa kenttäratsastuksessa olympiakultaa. Lisäksi piirsin pohjapiirrustuksia noin 50 hevosen siittolaa varten, suunnitelmissa oli kasvattaa ainakin kymmentä eri hevosrotua. Niin... Onhan minulla toki tuo 15-vuotias hirnakka, joka entisenä ravurina inhoaa kaikkea mikä tapahtuu ratsastuskentän aitojen sisäpuolella, ja esteiden hyppäämisestäkään se ei pidä. Kaiken muun lisäksi se on ruuna.

2. Mitä ilman et voisi elää? Paha sanoa. Varmaan ilman kaikkia rakkaita asioita voi elää, mutta eri asia on, että haluaako. En siis tiedä mitä vastaisin.

3. Mikä on viimeisin hankintasi? Juoksukengät, joista bloggasinkin tässä jo aiemmin. Kohta pääsevät ensimmäiselle lenkille!

4. Oletko pahoittanut mielesi blogisi kommenteista? En, sillä en ole blogiini saanut yhtäkään ilkeämielistä kommenttia, vaan kaikki kommentointi on ollut ihanan positiivista. Kiitos siitä!

5. Mikä saa sinut hyvälle mielelle? Pienetkin asiat, kuten auringonpaiste, kevään ensimmäiset perhoset. Hymy toisen ihmisen kasvoilla. Hyvä ruoka. Hyvä musiikki. Hyvä lenkki.

Seuraavat 5 kysymystä lähtevät HannalleIivelleAamulleIda-Marille ja Jennille.

1. Oletko enemmän aamu- vai iltaihminen?
2. Mikä on suurin motivaationlähteesi?
3. Mitä aiot hankkia seuraavaksi?
4. Suosikkitreenisi?
5. Jos saisit mahdollisuuden kokeilla ihan mitä lajia vain, mitä haluaisit kokeilla?




maanantai 15. huhtikuuta 2013

Viikkokatsausta ja joogapohdintaa

Heiaheia antoi viime viikosta kivan tilaston. Liikuntaa kertyi yli 7 tuntia, joista valtaosa muodostui juoksusta - 4 kertaa ja 41 kilometriä. Epäilenpä, että taisi tulla ennätysmäärä kilometrejä minulle. :) Eilinen pitkä lenkki oli myös ennätyslenkkini, 22 kilometriä! Vauhti oli todella rauhallinen 7:37min/km. En edes olisi tohtinut lujempaa mennä, kun aluksi vähän viime viikkoa muistellen pelkäsin kuinka tulee käymään. Vaan hyvinhän se meni, aurinko paistoi ja meno oli leppoisaa. Sain myös juosta kivasti lenkkiä, että vain hetken matkaa piti mennä edestakaisin. Tympäännys iskikin siinä n. 18-19 kilometrin kohdalla, kun piti juosta edestakaisin ja piti päässä oikein laskea, että mihin asti pitää juosta ennen kuin voi kääntyä takaisin. Siitäkin tympäännyksestä selvittiin, ja taas kävi niin, että viimeinen kilometri oli se kaikista nopein. 6:54 meni siihen aikaa, kenties vain siitä ilosta, että tiesin matkan kohta loppuvan. :D

Viikossa näkyy myös kaksi lepopäivää, mutta niistä ainakaan perjantai ei muodostunut mitenkään leppoisaksi, tekemistä riitti koko päiväksi. Aamu alkoi kellon soidessa 5.45 ja viimeisen kerran työmaan ovi sulkeutui 23.30. Mutta sellaista se on, kun eläinten kanssa on tekemisissä. Koskaan ei tiedä millaiseksi päivät muodostuvat. Lauantai olikin sitten todellisempi vapaapäivä, jonka vietin nauttimalla kenkäostoksista ja raveista ystävien seurassa.


Jos ylläolevasta viime viikosta tekee jotain päätelmiä, niin voisi olettaa, että tänäänkin suuntaisin joogaamaan. Vaan enpä taida. Ajatus joogaan lähdöstä ei houkuta yhtään. Pikemminkin ärsyttää. Viime syksynä olin joogasta aivan innoissani ja se oli ihanaa. Epäilen, että syy on siinä, että syksyllä elämäni oli paljon stressaavampaa kuin nyt, ja jooga toi ihanan rauhoittumis- ja rentoutumishetken töiden keskelle. Nyt kun työt eivät ole niin stressaavia, ei joogan rentouttava vaikutus ole samanlainen. Lisäksi kaipaisin hieman enemmän tekemistä joogaan, välillä kun tuntuu ettei siellä edes tehdä mitään, pidetään vain välirentoutuksia välirentoutuksien perään. Taidan viettää iltani meditoiden itsekseni suksien kesäteloille laiton parissa. ;)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Uudet juoksutossut

Suuntasin eilen Supersportin juoksupäivään, ja päädyin fysioterapeutin tekemään jalka-analyysiin. Yllätys oli suuri, kun hän suositteli minulle neutraaleja juoksukenkiä. Pari vuotta sitten ostaessani ensimmäiset juoksukenkäni kävin erään toisen urheiluliikkeen jalka-analyysissä ja silloin sain vahvat suositukset käyttää pronaatiotuettuja juoksukenkiä - ja niin olen tehnytkin. Nyt kuitenkin kertoessani, että olen tähän asti juossut Gel-Kayanoilla, sain vastaukseksi, että "ehdottomasti ei, ihan liian tuetut". Mielenkiintoista. Olisi ollut mukavaa saada vielä lisätietoja, mutta harmi vain, jono jalka-analyysiin takanani oli komean pitkä, eikä valitettavasti aikaa kyselemiselle ollut.

Päädyin sitten ostamaan neutraalit kengät, ja ovatkin makeimman väriset kengät mitä minulla on koskaan ollut!

Mukaani kotiin lähtivät Mizunon Wave rider 16-kengät. Sovitin useampaakin paria, ja loppusuoralla näiden kanssa olivat Asicsin  Gel-Nimbukset, mutta jokin näissä Mizunoissa tuntui paremmalta. Ne tuntuivat rullaavan paremmin, ja lisäksi jotenkin tuntui, että Asicsesissa oli jopa liikaa vaimennusta.

Nyt vain mietin, että mitä nyt teen näiden kenkieni kanssa? HCR varmaan ainakin pitää juosta vielä vanhoilla kengillä, mutta uskallanko lähteä maratonille näiden kanssa? Tänään pitkis sujuu vanhoilla kengillä, mutta enköhän ensi viikolla jo ota ensiaskeleet uusilla kaunokaisilla.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Juokse tyttö juokse

Onhan tässä nyt juostukin. Harvinaisesti kolme päivää peräkkäin! Yleensä yritän pitää aina välipäivän lenkkien välillä, silloin tällöin tulee juostua kahtena päivänä peräkkäin, mutta kolmea peräkkäistä juoksupäivää yritän vältellä. Vaan kuinkas tässä näin kävi?

Tiistaille ja keskiviikolle olin suunnitellutkin pk-lenkit. Ja ne juoksin. Ihan niin kuin pitikin. Hi-taas-ti. Sykkeitä vahtien. Heti kun alkoi syke nousta vauhdin myötä, niin hidastin. Tiistaina vajaa 50 minuuttia ja 6 kilometriä, eilen puolisen tuntia ja 4 kilometriä.

Tänään piti olla vapaapäivä, ja huomenna vk-lenkin vuoro. Mutta huomiselle ilmaantui niin paljon ohjelmaa, että totesin tänään etten välttämättä ehtisi lenkille, saatikka jaksaisi. Joten juoksin vk-lenkkini tänään. Ensin kilometrin verran alkulönköttelyä, ja sitten tarkoitus oli juosta 7 kilometriä maratonvauhtia, eli 7:06min/km. Onnistuin tavoitteessani ensimmäisen kahden kilometrin verran, sitten karkasi mopo käsistä ja loppumatkan vauhti olikin jotain 6:45min/km. Oli alamäkeä, hyvää biisiä mp3-soittimessa ja muuta mukavaa fiilisteltävää, joten annoin mennä. Loppuun otin vielä pienen spurtin ylämäkeen, tuntui hyvältä.

Huomiselle ja lauantaille on suunnitelmissa nyt siis vapaapäivät. Kenties jotain kävelylenkkiä ja venyttelyä. Sunnuntaille pitkä lenkki, saas nähdä kuinka pitkä.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

11 asian haaste

Sain haasteen Salt for Phoenix-blogista, kiitos!

OHJEET
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Olen perusluonteeltani pikkuisen (tai vähän enemmänkin) laiska ihminen.

2. Perheeseeni kuuluvat mies, hevonen ja koira.
3. Asun maalla, lähimpään kauppaan on matkaa yli 10 kilometriä.
4. En ole koskaan viihtynyt isoissa kaupungeissa muutamaa päivää pidempään.
5. Haaveilen hyppääväni benjihypyn uudestaan jonain päivänä.
6. Harrastan neulomista.
7. Olen hieman kärsimätön ihminen.
8. Haluaisin matkustaa Uuteen-Seelantiin.
9.  Liikuntavaatteiden ja -välineiden shoppailu on paljon kivempaa kuin muiden vaatteiden shoppailu.
10. Pidän valokuvaamisesta ja haluaisin olla siinä paaaljon parempi.
11. Näiden faktojen keksiminen on aina yhtä vaikeaa. ;)

Ja sitten saamani kysymykset. :)

1. Ketä julkisuuden hahmoa ihailet?   Tämä on vähän vaikea, kun ei minulla oikein mitään suoranaista idolia ole. Mutta yleensäkin ihailen ihmisiä, jotka julkisuudessa ovat omia itsejään, puhuvat asiaa, eivätkä hakemalla hae itselleen julkisuutta. Esimerkiksi urheilijoista monia ihailen. :)
2. Mikä on lempiliikkeesi salilla? Miksi? Jos et käy salilla, ehkä joku kotitreeniliike tai kouluajoilta tuttu liike? En käy salilla, mutta kotitreenissä tykkään touhuta kahvakuulan kanssa. Vatsalihasliikkeet ovat paljon kivempia kuulan kanssa kuin ilman.
3. Mistä ruumiinosastasi pidät eniten? Miksi? Silmistäni, ne ovat ilmeikkäät.
4. Mikä ruumiinosaa sinun on vaikeinta kehittää? Vatsaa, koska olen laiska ihminen. Viimeksi tänä aamuna katselin itseäni peilistä ja totesin, että pitäisi tehdä vatsalihasliikkeitä.
5. Kuvaatko itseäsi treenatessasi? Jos kyllä, kuvaatko itse vai kuvaako joku muu? En, sillä juostessa on aika hankalaa ottaa kuvia itsestään. Eikä minulla ole oikein ketään kuka kuvia ottaisi. Siinä syy blogini vähäkuvaisuuteen.
6. Kuuluuko palautusjuoma tai latari ruokavalioosi? Palautusjuomia juon kovempien treenien, kuten pitkän lenkin tai intervallitreenin jälkeen. Latari on tainnut olla kuvioissa mukana ainoastaan ennen Vuokattihiihtoa.
7. Lempiliikuntalajisi? Vain yksi. Tai suosituimmuusjärjestyksessä. Juoksu.
8. Käytkö hierojalla tai muissa kehoterapiossa? Silloin tällöin, useamminkin voisi käydä...
9. Oletko koskaan loukkaantunut pahasti urheillessa? En, ainakaan tähän mennessä. *koputtaa puuta*
10. Onko sinulla selkeät tavoitteet liikkumisellesi? Tällä hetkellä on, haluan päästä maratonilla maaliin. ;) Yleisesti liikuntatavoitteenani on nauttia liikunnan tuomasta hyvästä olosta, kehittää kuntoani ja toivottavasti vähän laihtuakin siinä sivussa.
11. Oletko koskaan laihduttanut Painonvartijoissa tai Fit Farmin, Body Campin tai muilla vastaavilla dieeteillä? En ole. Eivät sovi minulle sellaiset, koska tykkään syödä mitä haluan ja määritellä määrät ja kohtuudet itse.

Nyt olen hirveän laiska ihminen, enkä laita tätä eteenpäin, sillä olen tämän joskus ennenkin tehnyt ja jakanut. :)


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Vaihdetaan juoksukengät ristikkolehtiin

Aina ei voi hehkuttaa, kuinka askel oli kevyt kuin sudenkorento, ja 16 kilometriä taittui puolessa tunnissa ja vielä olisi voinut matkaa jatkaa vaikka toisen samanmoisen pätkän. Tänään kaikki tuntui menevän surkeasti. Tai ei edes mennyt, mutta sellainen fiilis jäi.

Heti aamulla herättyäni teki mieli painua takaisin sänkyyn ja nukkua huomiseen. Kuka oli vaihtanut viime päivien aurinkoiset aamut, valkoisena kimaltavat hanget (tai siis ne mitä niistä on jäljellä) ja sinisen taivaan harmauteen ja pilvisyyteen. Fiilis vain parani, kun ulkona käytyäni huomasin siellä puhaltavan kylmän, jäätävän tuulen. Siispä ei muuta kuin vaihtamaan lenkkireittiä. Olisin halunnut juosta vakipitkikseni, koska se on helppo muuntaa mutkia lisäämällä tai vähentämällä 12 kilometrin lenkistä 20 kilometriin (olenko jo maininnut, että se onkin sitten ainoa pitkä lenkki jonka voin tehdä, muuten täytyy juosta edestakaisin). Mutta koska se kulkee paljon aukeilla paikoilla, ei huvittanut lähteä sinne, vaan päätin juosta metsässä kulkevia pikkuteitä.

Juoksin yhteen suuntaan 6 kilometriä, käännyin takaisin ja parin kilometrin päästä koukkasin seuraavalle pikkutielle. Pahaksi onnekseni, tielle oli ajettu sepeliä. Ihanaa, jalkojen alla kivasti pyörivää sepeliä. Toivoin, että se loppuisi ja jatkuisi ihanana hiekkatienä niin kuin se on aina ennen ollut, mutta ei. Puolentoista kilometrin ärsytyksen jälkeen totesin, että ei se sepeli mihinkään lopu, ja päätin kääntyä kahden kilometrin kohdalla takaisin. Takaisin kääntyessä pitikin pitää pieni henkisen valmennuksen tuokio, jonka keskeisin sisältö oli suurinpiirtein näin kikkelis kokkelis, mitäs läksit. Kotia ei päästä jos ei juosta takas. Ne kaksi kilometriä kuluivat vähän nopeammin kuin menomatka, mutta kyllä kaikenlainen juoksufiilis oli lopussa, kun pääsin takaisin hyvälle tielle. Fiiliksen kruunasi energiajuoma, joka olisi toiseksi viimeisellä kilometrillä hieman halunnut tulla takaisin. Hoh hoi.

Ehkäpä ensi kerralla menee paremmin.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Aamun hiihtolenkki

Eilen vielä ajattelin, että jos tänään kokeilisin juosta aamulla. Aikaisemmat aamulenkkikokeilut ovat osoittaneet, että minä ja juokseminen aamuisin emme sovi yhteen - oli sitä ennen sitten syöty tai ei. Tänä aamuna mieli kuitenkin muuttui, ja aamulenkki tehtiin vähän erilaisella yhdistelmällä.


Hanget suorastaan kutsuivat aamulenkille, ja pikkupiskikin oli ajatuksesta riemuissaan. Niinpä tehtiin puolen tunnin hiihtolenkki hiihdellen peltoja ristiin ja rastiin. Pikkupiskin riemuksi löydettiin myös (vanhoja) jäniksenjälkiä ja muita Hyvin Jännittäviä asioita. :) Mutta kyllä kuulkaa oli kaunista, muutama aste pakkasta, kirkkaansininen taivas vailla pilvenhattaraakaan, ja lumi ja puut kimmelsivät valkoisina. Eikä ääntäkään missään, paitsi käpytikan nakutus, linnunlaulu ja suksien ääni hangella.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Kuka mitä häh?

Kun pari vuotta sitten huomasin olemani ihan liian lihava, halusin laihduttamisen tueksi kirjoittaa laihdutusblogia. Tarinaa laihtumiseksi, muistikirjana itselleni myöhempien vuosien varalle, ja lisäksi muiden bloggaajien tuoman vertaistuen takia. Halusin kuitenkin olla Ihan Anonyymi ja Tuntematon, joten loin itselleni uudet tunnukset, ja kirjoitin blogia nimeltä Too fat to fit nickillä Brego. Tutustuinkin aivan uskomattoman ihaniin bloggaajiin, ja oma elämänmuutosprojektikin osoittautui toimivaksi. Mutta kuitenkin, melko pian huomasin kirjoittavani yhä enemmän vain liikkumisesta ja lenkkeilystä, painonhallintajutut jäivät sivujuonteeksi. Niinpä laihdutusblogi alkoi pikkuhiljaa tuntua väärältä "otsikolta".

Lisäksi alussa tarkkaan huolehtimani Anonyymiys alkoi pikkuhiljaa kyllästyttää. Oli ärsyttävää hypellä kaksien tunnuksien välissä, ja toisaalta alkoi tuntua myös turhalta kirjoittaa anonyymiä blogia, kun iso lauma ihmisiä kuitenkin jo tiesi, kuka blogia kirjoittaa. Toisaalta halusin laittaa blogiin kuvia tekstin piristeeksi, mutta toisaalta taas - jokuhan voisi tunnistaa niistä.

Niinpä päätin nyt, että on tullut aika kirjoittaa näistä lenkkeilyistä ja liikkumisista, ja varmaan vähän siitä laihtumisestakin, ihan omalla naamalla. Tervetuloa mukaan!