torstai 30. toukokuuta 2013

Viime hetken pakkauspohdintoja

Huomenna tähän aikaan olen jo laivalla menossa kohti Tukholmaa, ja todennäköisesti aika jännittyneenä. Reissu alkaa huomenna jo aamusta, kun hyppään junaan, joka ensin vie minut Helsinkiin. Nyt alkavatkin olla viimeiset hetket pakata, ja ajattelin höpötellä teille muutaman mieltäni askarruttavan ajatuksen.

Mutta ensimmäiseksi hyvät uutiset, juoksuhousut löytyivät! Tilasin maanantaina eräästä nettikaupasta kahdetkin, mutta ne postitettiin vasta tänään, joten eivät ehdi perille. Kuin sattumalta päädyin tänään erääseen koulutukseen Seinäjoelle ja vielä suurempana sattumana eräs kimppakyytiläinen kysyi, että olisiko kenelläkään mitä sitä vastaan jos kotimatkalle lähdettäisiin vasta kun hän on saanut käydä urheilukaupassa. En tietenkään pistänyt vastaan, ja juoksinkin juoksuvaateosastolle. Naisille ei valitettavasti ollut tarjolla kuin minishortseja ja capritrikoita, joten valikoin miesten hyllystä Niken trikoot, jotka ylettävät sopivasti hieman polvien yläpuolelle. Eikä niistä kyllä mistään huomaa niiden olevan miesten housut, paitsi ehkä siitä, että vyötärö on riittävän korkealla, ja mitoitus on reilu, ostin L-kokoa.

Sitten niihin pohdintoihin. Aion ehkä juosta ilman sykemittarin sykevyötä. Sillä on tapana joskus pitkien lenkkien aikana hiertää joko rintojen alta tai kyljistä ihoa rikki, enkä oikein uskalla edes ajatella millaista vahinkoa se voisi saada helteessä noin pitkän suorituksen aikana aikaan. Toisaalta en välttämättä edes sykkeitä katsoisi, vaan lähinnä vauhtia ja omaa fiilistä, joten en ehkä jää mistään paitsi ilman sykevyötä. Note to self: selvitä saako tuohon malliin pehmeää sykevyötä.

Lisäksi mietin ottaisinko mukaan oman pullovyön. Se olisi näppärä geelien säilytykseen, ja toisaalta en oikein ole ottanut reittikartasta selvää, että ovatko kaikki juomapisteet koko ajan pystyssä, vai onko osa vain ensimmäisellä/toisella kierroksella. Ja jos haluan ottaa geelin jossain muualla kuin juomapisteellä, niin olisi jotain kurkunkostuketta. Eikä tuo pikkupullojen vyö paljoa paina, vaikka pullot täynnä olisivatkin.


Päätin, että lähden 5:30 jänisten mukaan, tuleepahan aloitettua rauhassa. Mietin vain, että JOS minusta tuntuu siltä, että voimia riittää, niin missähän vaiheessa kannattaa lähteä vähän kiristämään vauhtia? 30km kohdalla pieni kiristys ja sitten jossain 5km jäljellä vielä lisää kiristystä? Mielummin tulisin jaksavana maaliin, että jää hyvä fiilis ja uskallus lähteä uudestaan, kuin että konttaan viimeiset kilometrit.

Mitä vielä? Minua jännittää! Yritän ajatella kaikkea muuta, laivamatkaa, junamatkaa, säätä jne, että ajatukseni pysyisivät poissa juoksusta. Toisaalta en osaa oikein ajatella juoksua puoliväliä pidemmälle, koska minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia niin pitkästä matkasta. Saapa nähdä kuinka naisen käy.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Vaateongelma

No niin, tulihan se sieltä. Nimittäin vaateongelma. Mitä ihmettä sitä pieni pyöreä juoksija laittaisi jalkaansa Tukholmassa? Koko kevään metsästin juoksushortseja, mutta ihan mitä tahansa pöksyjä en kelpuuttanut, sillä näillä reisillä tosi lyhyitä shortseja käyttäessä olo on pian aika tuskaisa. Lopulta löysinkin hieman pidempilahkeiset shortsit (merkkiä Stoneham) ja tilasinkin ne. Pöksyt saapuivat tänään, mutta enpä olekaan tyytyväinen. Housut ovat matalavyötäröiset, ja jättävätkin kivan vararenkaan vyötärölle. Testilenkki osoitti, että voisin näillä housuilla juosta lyhyempiä lenkkejä, mutta en välttämättä 42 kilometriä.

Ongelma onkin, että mitä ihmettä pistän jalkaani Tukholmassa. Omat caprimittaiset trikootkin tuntuvat pitkiltä, mutta mistähän nettikaupasta saisin tilattua lyhyet trikoot niin, että olisivat viimeistään torstaina postilaatikossa... Ei muuta kuin etsimään.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Ei mitään uutta auringon alla

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista. Välillä tuntuu, että olen tullut ja mennyt kuin päätön kana, ja aina pitäisi olla jo jossain muualla, kun hetkeksi istahtaa koneelle muiden blogeja lukemaan. Viikon kuluttua edessä oleva koitos jännittää. Välillä tuntuu kovin epätoivoiselta ja haluaisin painella peiton alle piiloon ja pysyä siellä koko viikon. Välillä taas odotan oikeinkin innolla.

Keventely on ollut t o d e l l a kevyttä, kun en oikeasti ole edes lenkille ehtinyt. Aamuiset kävelylenkit on tullut tehtyä, ja pari juoksulenkkiä. Ja yksi pyörälenkki. Siinä tämän viikon liikunnat. No, ainakaan en pilaa maratonkuntoani liiallisella treenaamisella. Voikohan sen pilata liian vähällä treenillä?

Yritän saada ensi viikolla vähän paremmin kirjoiteltua, olisi kivaa jos maratonin ennakkotunnelmat säilyisivät myös jossain muuallakin kuin omassa päässäni. :) Ja jos ehtisin myös muiden blogeja kommentoimaan, lukenut kyllä olen, mutta kommentoimaan en ole ehtinyt.

Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Epävarmoja maratonajatuksia

Tänään oli vuorossa viimeinen pitkä juoksu ennen maratonia. Sääennuste lupasi, ja lämpömittari näytti hellelukemia. Tällä kertaa valmistautuminen sujui paremmin kuin puolikkaalle, ja söin hyvän aamupalan, tankkailin nestettä jo etukäteen ja söin vielä hyvän välipalan ennen juoksua. Helteen takia suunnittelin lenkkiretin kahdeksikoksi, jonka yhdyspiste oli postilaatikolla. Otin kaksi vesipulloa mukaan, toinen juomavyöhön kiinni ja toinen postilaatikkoon odottamaan.

Huolehdin heti alusta pitäen, että join hyvin, vähintään parin kilometrin välin nappailin nestettä, ja useamminkin välillä, kun piti juosta hiekkateitä ja ohikulkevat autot ja traktorit saivat juoksijaparan suun tuntumaan Saharalta. Alku meni hyvin, oikeastaan koko lenkki meni hyvin kunnes jäljellä oli enää muutama kilometri kotiin. Ensimmäinen lenkurani oli 12 kilometriä pitkä, ja hyvältä tuntui. Vaihtelin tien puolta aina sen mukaan missä varjoa oli tarjolla, ja yhden lisälenkin tein metsäpoluilla kävellen. Siellä sai kivasti sykkeen laskemaan ja varjosta nautti koko kroppa.

Juomapullon vaihdon jälkeen lähdin toiselle lenkille, jonka olin suunnitellut juoksevani vähän fiiliksen mukaan. Alkuperäinen tavoite oli ollut juosta 20 kilometriä, mutta kuumuuden takia päätin juosta vähän vähemmän, olihan tämä ensimmäinen pitkä helteessä juostu lenkki. Kun olin juossut 3 kilometriä, alkoi tuntua aika surkealta, ja päätin kääntyä kotiinpäin. Vaan ei tullut juoksemisesta enää mitään. Syke nousi kamalan korkealle ja tuntui huonolta. En keksi muuta selitystä surkealle olotilalle kuin tottumattomuuden kuumuuteen talven jälkeen. Jalat nimittäin olisivat menneet vielä pidemmällekin, mutta muuten tuntui voimattomalta. Nestehukkaakaan ei varmaan voinut olla, sillä nestettä kului tasaiseen tahtiin ja hiki valui. Olisiko syytä myös siinä, että juoksin paljain päin? Minulla kun ei (vielä) ole minkäänlaista juoksulippistä. Vinkkejä sellaiseen? Ajattelin hankkia sellaisen ennen Tukholmaa.

Loppumatkan tulin sitten välillä kävellen ja välillä hölkötellen. Oli hyvin aikaa ajatella, ja pelätä Tukholman säätä. Jos sää siellä on samanlainen, niin pääsenköhän ollenkaan maaliin? Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli hyvä vinkki ensikertalaiselle, juokse aina seuraavalle juomapisteelle. Se voi helpottaa ajattelua, kun ei heti ajattele matkaa olevan vielä 41 kilometriä jäljellä. ;) Mutta mikä helteeseen auttaisi? Toivottavasti Tukholmassa olisi hieman inhimillisempi sää...

maanantai 6. toukokuuta 2013

Katse kohti Tukholmaa

Jäin eilen illalla miettimään, että jäiköhän eilisestä postauksesta liiankin negatiivinen kuva. Kun kokonaisuudessaan olen tyytyväinen tulokseeni, ja vieläkin aivan käsittämättömän innoissani siitä, että jaksan ja pystyn juoksemaan puolimaratonin verran. :) Tänään on oikein kunnolla hymyilyttänyt, kun hipelöin mitaliani. Minä tein sen, taas!

Tänään tullessani töistä kotiin, postilaatikossa odotti kirjekuori, jonka päällä oli uuden hymyn huulille nostattanut teksti "STOCKHOLM MARATHON". Lähtölupa! Kirjekuoresta löytyi reittikartta ja infoa tapahtumasta. Tokikin olen nuo kaikki infot jo lukenut ehkä viiteen kertaan tapahtuman nettisivuilta, mutta kyllä vain tuli ihan erilainen odotus, kun sai jotain paperilla luettavaksi.

Lauantaina huomasin, että tasainen vauhdinpito oli hankalaa. Varalassa, kun kaikki lähtivät kerralla, oli helpompi löytää sopivan samanvauhtisia peesattavia, mutta HCR:lla tuli koko ajan ohitettavia eteen ja samaan tahtiin meni nopeampia ohi, ei siis oikein sopivaa seuraa ollut. Tukholmassa tämä ehkä on helpompaa, kun lähtöryhmiä on vain kaksi, ja itse lähden siinä viimeisessä. Luulisi ehkä siis, että voisi samantahtista seuraa löytyä?

Mietin kuitenkin, että jos lähtisin oman juoksun sijaan seuraamaan jänistä. Tapahtumassa jäniksiä on useille eri nopeuksille, hitaimmat jänikset 5.00, 5.15 ja 5.30 loppuajoille. En tiedä onko 5 tunnin loppuaika kuitenkin minulle liian vauhdikasta. 42 kilometriä on pitkä matka, ja 7:06min/km voi olla koko matkalle liikaa. 5.15 vaatisi 7:28min/km-vauhtia ja 5.30 7:49min/km. Ennemmin ehkä lähtisin jompaan kumpaan jälkimmäiseen, ja kiristäisin tahtia, jos vielä joskus 30 kilometrin paremmalla puolella jaksaisin. Haluan jaksaa maaliin asti, ja mieluusti kävellä omin jaloin vielä maaliviivan jälkeenkin. Kuinka te lukijat, kokeneemmat minun tilanteessani tekisitte?

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Puolikas takana

Viimein olen minäkin kotiutunut HCR-reissultani. Hieman on kaksijakoiset tunnelmat, mutta kyllä enemmän hymyilyttää kuin harmittaa. :)

Päivän suurimman mokan huomasin lähtöviivalla, pari minuuttia ennen starttia, kun mahani murahteli. En ollut syönyt banaania lukuunottamatta mitään aamupalan jälkeen. Hupsista. Olisi pitänyt syödä päivällä vielä jotain, lisäenergia olisi ollut tarpeen puolimatkan jälkeen.

Etukäteen olin lueskellut juttuja siitä, kuinka ruuhkainen ja hidas HCR on, mutta itse en kamalia ruuhkia havainnut. Ehkäpä olin valinnut oikean lähtöryhmän vauhtiini nähden. Ensimmäinen kilometri toki oli hieman ruuhkainen, mutta muuten sai aika hyvin juosta omaa juoksuansa. Toki välillä ärsytti, jos jossain kapeassa paikassa ihmiset kävelivät keskellä reittiä, ja ohituspaikkaa oli ehkä mahdoton löytää.

Näin tasamaan tallaajan näkökulmasta reitti oli mäkinen ja aika monta ylämäkeä tulikin käveltyä. Jo alkumatkassa päätin, että ennemmin kävelen ylämäet kuin konttaan maaliin. Ensimmäinen viisi kilometriä sujahti äkkiä, ja olo oli freesi ja hyvä siihen asti, että tultiin Pikku Huopalahteen, eli sinne 13-14km välille asti. Sitten alkoi tuntumaan, että alkaa ehkä energiat loppua, ja väsymystä ehkä lisäsi sekin, kun oli nähnyt vastaantulevat juoksijat, mutta se "kääntöpiste" ei tuntunut tulevan koskaan vastaan. Aina tuli eteen mutka, josta koukattiin vielä johonkin. :D Viimeisen juottopisteen jälkeen tuli käveltyä useampaankin otteeseen, kun energiat tuntuivat olevan t-o-d-e-l-la vähissä energiageeleistä huolimatta. Sitten jossain Laaksolla, kun tuli vastaan 18km-kyltti, purin hammasta yhteen ja juoksin loppumatkan lujempia kilometrivauhteja kuin alkumatkalla ollenkaan. Vielä viimeisessä ylämäessä kävelin muutaman metrin (kiitos vain eräälle naiselle kannustuksesta!) ja stadionilla otin hillittömän loppukirin. Loppuaika oli 2.28,43 eli juuri ja juuri alle oman 2,5h tavoitteeni.

Harmistukset tulivatkin siitä, että tiedän, että paremmalla energiamäärällä olisin päässyt maaliin asti nopeammin. Olisin jaksanut juosta paremmin, ja kävellä vähemmän. Lisäksi tasamaan tallaajaa ärsyttää se, että kun täällä kotilenkeillä ei saa tuntumaa ylämäkiin, niin ne tuntuvat sitten tälläisissä kisoissa tosi raskailta. Seliseli. Lisäksi huomasin, että vauhdinpito olisi voinut olla tasaisempaa. Välillä tuli tosi nopeita kilometrejä, välillä tosi hitaita. Porukka oli niin sekalaista, ettei oikein ollut yhtään tasaista selkää peesattavaksi. Luulen, että Tukholmassa lähden jonkun jäniksen perään. Mutta minkä vauhtisen jäniksen, sitä voisin pohtia ihan erikseen.

torstai 2. toukokuuta 2013

Kohta kohta!

Viimeistelyt on pian viimeistelty, sykemittari ladattu ja juoksusoittolista siirretty mp3-soittimeen. Facebookiin ilmestyvät HCR:n valmistelukuvat vain nostavat fiilistä! Pitäisi vielä pakata juoksuvaatteet ja -kengät, hyvä mieli ja juoksuinto reppuun, ja huomenna työpäivän jälkeen lähtee juna kohti Helsinkiä! Palataan asiaan sunnuntaina, hauskaa viikonloppua jokaiselle, ja tsemppiä kaikille, jotka juoksevat Helsinki city runilla tai jossain muussa tapahtumassa. :)