sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

It's now or it might be never

Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut blogitekstin kertomalla, että nyt aloitan taas oikein kunnolla lihaskuntotreenin? Linkittänyt läjän erilaisia kyykky-, vatsalihas-, ja punnerrusohjelmia ja palannut kuukauden päästä kertomaan, että saattoi taas käydä niin, että unohdin. Jos edes muistin uutta alkua aloittaneenikaan. Olen sunnittelut tarkkoja ohjelmia ja treenipäiviä, ja päätynyt unohtamaan ne.

Tiedättekö mitä? Minä aloitan taas! Tajusin pyöräillessäni, että nyt on pahasti päässyt unohtumaan yläkroppa. Pyöräily ja juoksu pitävät jaloista huolen, mutta vatsalihakset ovat viettäneet lomaa jo aika kauan, muista osa-alueista puhumattakaan.

Tällä kertaa teen jotain kuitenkin toisin. Keväällä luin Kaisa Jaakkolan Taikinasta teräkseksi-kirjaa, ja nyt sain loksahtamaan kohdalleen sen, että mikä mun lihaskuntotreeneissäni on ollut pielessä. Kaisa puhuu kirjassa siitä, kuinka pitää muuttaa yksi tapa kerrallaan, pikkuhiljaa. Antaa itselle aikaa tottua muutokseen ja uuteen juttuun. Jos haluat muuttaa ruokavaliosi, muuta se yksi ateria kerrallaan. Opettele ensin parin viikon ajaan syömään hyvä aamupala, sitten vasta siirry seuraavaan.

Tämähän se. Jos en ennenkään ole koskaan treenannut viittä kertaa viikossa salilla, niin miten ihmeessä se onnistuisi ykskaks? Varsinkaan, kun lihaskuntotreenit eivät ole lempparipuuhiani. Jos minulla on puoli tuntia aikaa, ja valitsen lyhyen lenkin, olen parissa minuutissa jo ovella menossa. Jos valitsen punnertamisen ja vatsalihakset, istun vielä vartin päästäkin sohvalla ja päätän tehdä treenin sitten illemmalla-huomenna-ensi viikolla.

Aloitetaan siis pienestä. Tekemällä vähemmän kuin oikeasti pystyisit tekemään, rakennat innostusta ja energiaa. Otetaan siis pieni tavoite, vaikka kerran viikossa puoli tuntia jotain. Tavoitteena kun ei ole mikään kisakireä ja timmi kroppa, niin en todellakaan tarvitse niitä aiempia listoja, joissa oli monta eri liikettä ja sarjaa ja toistoa ja painoa (ja jotka vain ärsyttivät, kun en muistanut, että mitä piti tehdä ja montako ja joka välissä piti vilkuilla muistiapua). Kun saan rutiiniksi puoli tuntia viikossa ilman, että puolituntinen toteutetaan sunnuntai-iltana kymmenen jälkeen, että saadaan se "tällä viikolla tehtyä", voisin lisätä toisen puolituntisen. Ja sitä rataa. Rakenna onnistumisten päälle: monta pientä onnistumista johtaa isoon onnistumiseen.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä Anna! Uskon Kaisa Jaakkolan ajattelutavassa olevan paljon järkeä. Pitäisi itsekin tuo kirja lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hepa! Tuo on hyvä kirja, ja tykkään sen ajatusmaailmasta, jossa tehdään pikkuhiljaa hyvää eikä yritetä kerralla rykäistä kaikkea kuntoon.

      Poista