sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Oman elämänsä supernainen - kyllä!

Eilen ehdin vapaapäivän kunniaksi tekemään pidemmän pyörälenkin. Viikolla jo harmitti, kun aikaa pitkille lenkeille ei ole ollut ja olen ehtinyt vain vähän ulkoiluttaa pyörääni puolen tunnin lenkkien verran. Niinpä kun oli vapaapäivä, päätin käydä vähän kauempana kääntymässä. Lenkkisuunnitelmat menivät hieman uusiksi kesken matkan useampaan otteeseen hirveän kovan vastatuulen takia, joten päädyin kiertämään 50 kilometrin "ympyrän", johon kului aikaa 2:25. Oli kivaa, kauniita maisemia ja eläimiä siellä sun täällä, lämminkin olisi ollut, jos ei olisi tuullut kylmästi.



Tänään olin ajatellut juoksennella vähäsen, sillä varauksella, että jos jalat eivät olisi eilisestä palautuneet, olisin jättänyt lenkin väliin. Yleensä en tykkää juosta päivällä, varsinkaan jos on kuuma, mutta tänään oli vähän pakko. Illalla kun taitaa olla vähän muuta tekemistä, ja jos lenkin olisi sinne jättänyt, olisi se jäänyt tekemättä. Päätin kävellä vähän joka välissä kuumuuden takia, ja reitinkin valitsin niin, että saisin juosta edes osan matkaa varjossa paahtavien peltoaukeiden sijasta. Mua ei jotenkin ole tehty yhteensopivaksi hellekelien kanssa, viihdyn paljon paremmin hieman viileämmässä. Lenkille kertyi mittaa hieman vajaat 9,5 kilometriä ja aikaa kulutin 1:17.



Kotimatkalla hetkellisesti ehdin jo harmitella, että oon hidas joka suhteessa. Paksu pullukka, joka mennä möngertää eteenpäin kuin nopeammat menevät ohitse mennen tullen ja palatessakin. Sitten kuitenkin tajusin verrata tilannetta hieman taaksepäin.

Kolmisen vuotta sitten koin olleeni oikeinkin urheilullinen, jos kävin kerran viikossa jumpassa ja pyöräilin tallimatkan edes 2-3 kertaa viikossa (edestakainen matka taisi olla huimat 4 kilometriä). Tälläinen urheilullisuus myös oikeutti ostamaan herkkuja kauppareissulla mielin määrin. Pari vuotta sitten olin ikionnellinen, kun jaksoin ensin hölkätä kaksi, sitten viisi minuuttia kerrallaan. Vuosi sitten makasin sohvalla miettimässä, että kyllä minäkin haluan lenkille, kun muutkin. On siis kyllä aika huikeaa, että nyt pystyn aivan hyvin tekemään ensin pitkän pyörälenkin ja seuraavana päivänä juoksemaan. Minä olen oman elämäni supernainen! Jos sitä jatkossakin muistaisi verrata omia tekemisiään ainoastaan omiin tekemisiin. Jokaisella on omat taustansa ja juttunsa, eikä yhtään auta verrata muiden muilla tavoilla saavutetuja tuloksia omiinsa.

1 kommentti:

  1. Puhut niin totta tuosta vertaamisesta! Itsekin tulisi tää asia muistaa vaikka ihan joka päivä :)

    VastaaPoista