sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Puolikas takana

Viimein olen minäkin kotiutunut HCR-reissultani. Hieman on kaksijakoiset tunnelmat, mutta kyllä enemmän hymyilyttää kuin harmittaa. :)

Päivän suurimman mokan huomasin lähtöviivalla, pari minuuttia ennen starttia, kun mahani murahteli. En ollut syönyt banaania lukuunottamatta mitään aamupalan jälkeen. Hupsista. Olisi pitänyt syödä päivällä vielä jotain, lisäenergia olisi ollut tarpeen puolimatkan jälkeen.

Etukäteen olin lueskellut juttuja siitä, kuinka ruuhkainen ja hidas HCR on, mutta itse en kamalia ruuhkia havainnut. Ehkäpä olin valinnut oikean lähtöryhmän vauhtiini nähden. Ensimmäinen kilometri toki oli hieman ruuhkainen, mutta muuten sai aika hyvin juosta omaa juoksuansa. Toki välillä ärsytti, jos jossain kapeassa paikassa ihmiset kävelivät keskellä reittiä, ja ohituspaikkaa oli ehkä mahdoton löytää.

Näin tasamaan tallaajan näkökulmasta reitti oli mäkinen ja aika monta ylämäkeä tulikin käveltyä. Jo alkumatkassa päätin, että ennemmin kävelen ylämäet kuin konttaan maaliin. Ensimmäinen viisi kilometriä sujahti äkkiä, ja olo oli freesi ja hyvä siihen asti, että tultiin Pikku Huopalahteen, eli sinne 13-14km välille asti. Sitten alkoi tuntumaan, että alkaa ehkä energiat loppua, ja väsymystä ehkä lisäsi sekin, kun oli nähnyt vastaantulevat juoksijat, mutta se "kääntöpiste" ei tuntunut tulevan koskaan vastaan. Aina tuli eteen mutka, josta koukattiin vielä johonkin. :D Viimeisen juottopisteen jälkeen tuli käveltyä useampaankin otteeseen, kun energiat tuntuivat olevan t-o-d-e-l-la vähissä energiageeleistä huolimatta. Sitten jossain Laaksolla, kun tuli vastaan 18km-kyltti, purin hammasta yhteen ja juoksin loppumatkan lujempia kilometrivauhteja kuin alkumatkalla ollenkaan. Vielä viimeisessä ylämäessä kävelin muutaman metrin (kiitos vain eräälle naiselle kannustuksesta!) ja stadionilla otin hillittömän loppukirin. Loppuaika oli 2.28,43 eli juuri ja juuri alle oman 2,5h tavoitteeni.

Harmistukset tulivatkin siitä, että tiedän, että paremmalla energiamäärällä olisin päässyt maaliin asti nopeammin. Olisin jaksanut juosta paremmin, ja kävellä vähemmän. Lisäksi tasamaan tallaajaa ärsyttää se, että kun täällä kotilenkeillä ei saa tuntumaa ylämäkiin, niin ne tuntuvat sitten tälläisissä kisoissa tosi raskailta. Seliseli. Lisäksi huomasin, että vauhdinpito olisi voinut olla tasaisempaa. Välillä tuli tosi nopeita kilometrejä, välillä tosi hitaita. Porukka oli niin sekalaista, ettei oikein ollut yhtään tasaista selkää peesattavaksi. Luulen, että Tukholmassa lähden jonkun jäniksen perään. Mutta minkä vauhtisen jäniksen, sitä voisin pohtia ihan erikseen.

12 kommenttia:

  1. Anna, onnea hienosta juoksusta! Alitit tavoiteaikasikin, jee-e! :) Kyllä se oma harmistustunteesi katoaa vähitellen ja seuraavalla kerralla kokeilet sitten toisin energian ja vauhdinjaon suhteen.

    Minuakin pelottaa nuo ylämäet reitin varrella, koska melko pieniä mäkiä itse tallaan juoksulenkeilläni. Niinpä en tiedä yhtään kuinka jaksaisin isot mäet ja paljonko se verottaisi ajassa. Oma, se ainoa, puolikas tuli juostua ihan yksin. Ei löytynyt peesiapua, jota erityisesti vastatuuliosuudella olisin kaivannut nimenomaan psykologisessa merkityksessä. Siinä näet meinasi usko loppua maaliin pääsemisestä. :)

    Teidän eiliset juoksut sytyttää kipinän haluamaan itsekin uudelleen puolikkaalle. Pitänee alkaa katsomaan kesän aikatauluja.

    Lepoa ja palautumista hienosta urakastasi! Nauti siitä tunteesta, että teit sen taas! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sopisiko kesän aikatauluun vaikkapa Varala sitten syyskuun alussa? Itse olen ajatellut juoksevani vielä siellä :)

      Poista
  2. Onnea puolikkaasta, hyvästä juoksusta ja siitä, että pääsit tavoitteeseesi! :)

    Varmasti oli opettavainen reissu, ja nyt tiedät sitten Tukholmaa ajatellen, että ruokaa pitää syödä ja paljon!!

    Ja heh jännää kun itse on juossut täälläpäin, niin on tottunut mäkisyyteen ja pidän HCR:ia jokseenkin tasaisena tapahtumana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä se on näitä oppeja saada nyt, eikä sitten vasta Tukholmassa. :) Ja tosiaan, itsekin siellä juostessa ajattelin, että varmasti paikallisille HCR:n reitti ei kovin mäkinen ole, mutta kun täällä ihan oikeasti ei ole montaakaan nousua, joita voisi hyvällä omallatunnolla mäeksi sanoa. :D

      Poista
  3. Onnea mainiosta juoksusta! Tavoite täyttyi vastoinkäymisistä huolimatta, ja se on pääasia. :)

    Kuten Hanna tuossa yllä kommentoi, niin ehkä pieleen menneellä ruokarytmityksellä oli tarkoituksensa, ja osaat nyt ottaa pieleen menneen seikan huomioon maratonille valmistautuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä tämä harmistus tästä, ehkä tällä kertaa jotenkin alitajuisesti odotti parempaa, kun tällä kertaa ei tarvinnut jännäillä maaliinpääsyä. Aikakin on kuitenkin muutaman minuutin parempikin kuin viime syksynä!

      Poista
  4. Onnea hyvästä suorituksesta! :) Mulla oli lähdössä taas päinvastainen olotila, maha tuntui liian täydeltä ja olo oli hetken sen takia epämukava, mutta onneksi tasottui siitä. Syömisen/juomisen onnistuminen on kyllä tosi tärkeätä kisapäivinä. Tsemppiä Tukholmaa kohti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, enköhän nyt ennen Tukholmaa muista syödä kunnolla :)

      Poista
  5. Onnea hienosta suorituksesta! :)

    Joka kerta minäkin opin juoksutapahtumassa jotain uutta (tai vanhaa). Ehkä sitten lopetan kisaamisen, kun vastaan tulee se täydellinen valmistautuminen ja juoksu. ;)

    Heh, minä tykkään juoksutapahtumista, kun niissä on aina tasaisempi reitti, kuin minun normilenkkini. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mä en tiedä missä mun pitäisi juosta, että olisi tasaisempaa kuin täällä. Urheilukentällä? :D

      Poista
  6. Oi minä olisin varmaan kuollut tuonne ilman tankkausta. Sä olet kyllä sitkein sissi! Onnea siis hienosta suorituksesta ja ajan parantamisesta. Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ei kyllä käynyt kesken jättäminen mielessäkään, himmailin vain tahtia ja kävelin välillä, että jaksoin maaliin asti. :)

      Poista