tiistai 6. elokuuta 2013

Vielä tämä iloksi muuttuu

Eilisen ahi-ahi-ahdistus on tipotiessään, ja suunnittelen jo suuria päässäni. Ilon kautta mennään taas, ei ahdisteluja kiloista ja läskeistä, vaan hyvää fiilistä ja  t r e e n i ä. Ihan huvikseni jo katselin loppusyksyn juoksutapahtumia, juoksuohjelmia ja muitakin treenijuttuja. Intoa siis riittää, ainakin juoksuun. Haaveilen osallistuvani kansalaisopiston tarjoamaan juoksukouluun (kaipaan tekniikkavinkkejä ja analyysiä omista virheistäni), haaveilen osallistuvani vielä tämän vuoden puolella jollekin lyhyemmän matkan juoksutapahtumaan (15 kilometriä on lyhyt, eikös?) ja

Eilen murehdin kuinka vähän olen liikkunut. Sitten vilkaisin pakastimeen ja näin, kuinka se pursusi marjarasioita: mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja herukoita. Eivät ne sinne itsekseen ole kömpineet. Etenkin villivadelmien noukkiminen käy välillä extremeparkourista, ja mustikkametsäänkin päästäkseen pitää ainakin kävellä hetken matkaa. ;) Lisäksi työni on taas vaihtunut toimistotyöstä fyysiseen työhön, joten voisinko vähän ajatella ja miettiä, että miksi ihmeessä en ole tehnyt tässä viime aikoina monen tunnin pyörälenkkejä? Ihmismieli on hassu, olennaiset asiat unohtuvat, mutta itseään on hyvä syyttää olemattomista.

7 kommenttia:

  1. Vadelmanpoiminta on paitsi hyödyllistä, myös jännittävää: itse kurotin yhdellä retkellä kallion päällä turhan ahneesti, ja kapsahdin alas noin metrin matkan. Jotenkin onnistuin kääntymään putoamaan selkä edellä, mutta ainoastaan pohje sai ruhjeita. Puhtia, Anna!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä: ilon kautta! Hyvämielistä viikon jatkoa! <3

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla! <3

    Suunnitelmasi kuulostavat mielenkiintoisia, joten odotan jatkoa! ;)

    VastaaPoista
  4. Tykkäys ilolle :)
    Itsekin olen "istunut persuksillani" koko kesän, onneksi se ei näy kuitenkaan vyötäröllä, vielä. Kyllä tää iloksi muuttuu vielä joskus :) Meille molemmille!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa luettavaa :) Mä oon tässä alkanu jo syömään tän vuoden pakastettuja marjoja ja huono omatunto meinaa soimata koko ajan. En tiedä miten sitä on saannu päässä kehitettyä sellaisen ajattelutavan, että marjat syödään vasta talvella. Nyt sitten pistelen niitä jo poskeen tässä vaiheessa kun ovat niin tolkuttoman hyviä :) Ehkei sitä tarvii sitten ens keväänä järjestää mitään suursyöminkejä pakkasen tyhjäämiseksi :D

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille!

    MiinusKymmenen: onneksi ei käynyt pahasti. :) Minulla on aina vattupuskassa puhelin mukana, että saa sitten soittaa apuvoimia, jos tipahtaa johonkin kivenkoloon, josta ei pois pääse. :D

    Aku, aivan varmasti jatkoa seuraa. ;)

    FaerieS, mulla on usein samaa vikaa, että niitä marjoja pihdataan ja pihdataan melkein kevääseen asti. :D Nyt kyllä pitäisi olla niin paljon, etteivät kesken lopu.

    VastaaPoista